Helpompaa arkea, t.Perhekoutsit

Me koutsit olemme päässeet osallistumaan ohjaajan roolissa muutamaan keskusteluryhmään päiväkodeissa. Keskusteluryhmä on voitu järjestää avoimen päiväkodin avoimena tapahtumana tai tietyn päiväkodin tiety(i)lle ryhmille suunnattuna keskusteluryhmänä. Aiheet ovat olleet mahdollisimman lähellä ihan tavallista arkea; esim. rajat, rutiinit, tunteet, uni ja ruoka.

spill-499373_1280On ollut mukava huomata, kuinka yhden vanhemman ääneen lausuma rasittava hetki on saanut muilta läsnäolijoilta hyväksyvää nyökyttelyä – ”ymmärrän tasan mitä tarkoitat”. Hänen lopettaessaan kertomisensa, toinen voi jatkaa siitä, miten samankaltainen tilanne heillä on ollut. Se ymmärrys ja myötätunto on jotain sellaista, jota on helpointa saada kutakuinkin samassa elämäntilanteessa olevalta toiselta ihmiseltä ja siitä saa voimaa arkeen. On myös joskus vapauttavaa saada nauraa omille puutteilleen vanhempana – sillä tuskinpa sitä täydellistä vanhempaa on vielä löytynyt. On helpottavaa, kun voi tuntea, ettei ole yksin näiden vaikeiden hetkien kanssa; joku ymmärtää minua.

Se, mikä näissä ryhmissä on ollut myös hedelmällistä, ovat ratkaisuehdotukset. Useimpiin esille nousseisiin tavanomaisiin arjen tilanteisiin on löytynyt joltakulta toiselta vanhemmalta tai meiltä ohjaajilta joku mahdollinen tapa toimia, jota voi kokeilla arkea helpottamaan. Jollakin vanhemmista voi olla myös jo isomman sisaruksen kanssa läpikäytplaymobil-451203_1280y tilanne ja heillä on toiminut jokin ratkaisu. Me ohjaajatkin olemme vanhempia ja sen lisäksi ammatin kautta tulee joitakin asioita opittuina. Ainakin jotkut vanhemmista ovat saaneet heti arjen ongelmakohtiin helpotusta.

Tämä on mielestäni juuri se juttu, mikä on meidän koutsauksessakin olennaista: etsitään niitä pieniä helpotuksia nykyiseen arjen tilanteeseen, jotta voimavaroja vapautuisi edes hieman johonkin muuhun. Jotkut jutut tulevat vinkeistä, jotkut jonkin uuden näkökulman löytämisestä, toiset taas vaativat jonkin aikaa kestävää harjoittelua. Harjoittelun aikana kuljemme rinnalla ja tsemppaamme – vähän kuin personal trainerit!

En malta olla lainaamatta tähän loppuun yhdestä saamastamme asiakaspalautteesta näitä sanoja, jotka lämmittävät kyllä koutsin mieltä:

”Kiitos kauheasti saamastamme jeesistä, se pelasti meidän arjen!”

hands-1179560_640

Mainokset

Ovatko kotiäidit Pisa-menestyksen takana?

Viisas vauva

Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä kouluvertailuissa. Suomalaista koulujärjestelmää ihaillaan maailmalla hyvien oppimistulosten ja tasa-arvoistavan vaikutustensa vuoksi. Ja kyllähän Suomen koulujärjestelmässä on valtavasti hyvää. Tunnen monia todella hyviä, motivoituneita ja osaavia opettajia. Ja tiedän useita loistavia kouluja, joissa jo sisäilma huokuu (ehkä joo homettakin, mutta ennen kaikkea) innostusta, arvostusta, oppimisen iloa ja elämän iloa!

Koulu ei silti saa minulta kunniaa kokonaan itselleen. Ennen kouluun menoa suomalaislapsen elämässä tapahtuu paljon hyviä kasvua ja oppimista edistäviä asioita. Suomalainen varhaiskasvatus ansaitsee osansa kunnian kentillä. Oppimisvalmiuksia ja ryhmässä toimimista opitaan paljon päiväkodeissa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa. Ja tunnen myös loistavia varhaiskasvatusyksiköitä ja varhaiskasvattajia! Useita.

Suurinta kunnianviittaa sovittelisin kuitenkin kotivanhempien ylle. Ja – sori vaan isät – Suomessa se tarkoittaa lähinnä yksinomaan äitejä. Kotiäitejä. Suomessa lapsen ensimmäiset vuodet kuluvat pitkälti äidin seurassa. Lapsen tuhatta ensimmäistä päivää voi pitää mahdollisuuksien ikkunana. Aikana, jolloin lapsen potentiaalinen oppimiskyky ja kehittymishalu joko kehittyy tai piiloutuu. Tuolloin lapsi muodostaa perustavanlaatuisen mielikuvan itsestään ja maailmasta. Erityisen oleellinen on lapsen ensimmäinen vuosi.

Ja suomalaislasten Pisa-tulosten perusteella oppimiskyky ja kehittymisen halu ovat kohdallaan. Näyttää siltä, että kotiäidit tekevät asioita oikein. Hyvä kotiäidit!

 

Viikon leffavinkki: Michael Moore, Where to Invade Next.

Haaste miehille!

Ferrari

Nyt on taas se aika vuodesta, että on pitänyt huolehtia autojen kesärenkaiden vaihdosta. Joissakin perheissä renkaat on vaihtanut nainen, mutta useimmiten se taitaa olla miesten tekemä homma. Usein myös remontointi ja rakentaminen ovat miesten puuhia. Itse myönnän nauttivani tällaisista konkreettisista tehtävistä, jotka selkeästi valmistuvat.  Se on mukavaa katsella juuri vaihdettuja kesänakkeja auton alla tai ihailla muurattua seinää. ”Minä tein ton!”

Suurinta ylpeyttä ja tyytyväisyyttä olen kuitenkin kokenut, kun jokin juttu on onnistunut lapseni kanssa. Olen vaikka saanut hänet rauhoittumaan yöunille levottoman illan jälkeen tai olemme yhdessä nauraneet samalle asialle tai hän on oppinut kakkaamaan pottaan. Haluatteko nähdä ensimmäisen pottakakan kuvan?

Töissä olen törmännyt perheisiin, joissa miehen rooli ei ole tukenut koko perheen hyvinvointia. Mies on saattanut keskittyä työntekoon, vähätellä yhteistyövanhemmuuden merkitystä, nähdä lapset pieninä aikuisina, toimia lasten kanssa etäisesti tai aikuislähtöisesti.  Syitä tällaiseen roolinottoon on useita, eivätkä ne aina johdu vain miehistä.

Mutta teitä isejä haluaisin kuitenkin haastaa: Jättäkää syksyllä talvirenkaiden vaihto naiselle ja tutustukaa nyt lapseenne syvemmin. Koittakaa ymmärtää lapsenne ajatusmaailmaa, olkaa uteliaita ja menkää lapsen tasolle. Osallistukaa leikkeihin. Ehkä parisuhteesta jo tiedätte, ettei toista ihmistä voi koskaan täysin ymmärtää, mutta lapsen kanssa tässä voi onnistua parhaiten.

Itselläni oman lapseni ymmärtämistä on auttanut paljon vaimoni tokaisu vauvallemme: ”Mitäs meijän sulonen liskoaivo!”  Lapsen aivot ovat kovin erilaiset kuin aikuisen aivot, enkä siis voi edellyttää vauvalta aikuismaista järkeilyä. Vauvan toimintalogiikka on erilaista.  Meistä kaikista löytyvä matelija-aivo on hallitsevampi vauvalla ja vasta paljon myöhemmin lapsen aivorakenteen kehityttyä on mahdollista aikuismainen järkiaivon käyttö.

Todennäköisesti syksyllä käy kuitenkin niin, että perheen mies vaihtaa ne renkaat – lapsensa kanssa.

 

Viikon biisivinkki: Onnellinen loppu, Maj Karman albumilta Peltisydän

Nyt on kevät

Mahtavaa, kun päivät pitenevät ja ihmiset kaivautuvat ulos kodeistaan, näemme jälleen naapureitamme  =)

Kevät, mitä se meissä herättää vai herättääkö mitään? Toisiin kevät vaikuttaa niin, että he saavat kevätväsymyksen ja haluaisivat vain nukkua ja kaivautua peiton alle. Ainainen auringonpaiste saa heidät ahdistumaan. Toiset taas piristyvät selkeästi valon lisääntyessä. He suunnittelevat kevätistutuksia ja energia virtaa heissä täydellä teholla.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kuinka kevät sinuun vaikuttaa?

esikot