Yksvuotiskemut

Me perhekoutsit olemme jo yhden vuoden ikäisiä. Mitä kaikkea 1-vuotias osaakaan:

Lapsi tapailee jo muutamia sanoja, hän malttaa istua hetken potalla. Pienokainen pysyy pystyssä pienen hetken, mutta tarvitse kuitenkin tukea ettei kaatuisi.  Päivärytmikin on jo jonkinlainen. Luottamus omiin kykyihin on suuri, välillä täytyy silti käydä tankkaamassa vanhemmilta turvaa.

Juhlimme 1-vuotiskemuja Vantaan asukaspuistoissa ensi viikolla. Tapahtumatiedot löytyvät Facebook-sivultamme. Tervetuloa!

1v tyttö

Äiti

Äitejä on monenlaisia ja hyvä niin. Toivoisin, että jokainen äiti löytäisi oman tavan olla äiti.  Ei tarvitse miettiä perinteistä ”äitimyyttiä” vaan voisit luottaa omaan tapaan olla äiti. Riittävän hyvä on ihan ok!

Mitä sana äitiys sinussa herättää? Myönteisiä vai kielteisiä ajatuksia?

Äidin kielletyistä tunteista alettiin puhua vasta viime vuosikymmenen lopulla.  Äitiys, niin kuin ei vanhemmuuskaan ole aina ruusuilla tanssimista.  Vanhemmuudessa saa kokea tunteiden kaikki skaalat moneen kertaan, niin ilot kuin surutkin ja kaikki siltä väliltä.

Varmasti äidit ovat joskus ärsyttäviä lasten ja puolisoidensa mielestä, kun he huolehtivat ja hössöttävät asioista. Toivon ja uskon, että he tekevät sen kuitenkin lastensa parasta ajatellen.

Kuinka sinä osoitat äidillesi, että häntä arvostat? Perhekoutsit suosittelevat, että muistat äitiä nyt tulevana sunnuntaina itsellesi sopivalla tavalla.

 

Hyvää Äitienpäivää!

Nyt on kevät

Mahtavaa, kun päivät pitenevät ja ihmiset kaivautuvat ulos kodeistaan, näemme jälleen naapureitamme  =)

Kevät, mitä se meissä herättää vai herättääkö mitään? Toisiin kevät vaikuttaa niin, että he saavat kevätväsymyksen ja haluaisivat vain nukkua ja kaivautua peiton alle. Ainainen auringonpaiste saa heidät ahdistumaan. Toiset taas piristyvät selkeästi valon lisääntyessä. He suunnittelevat kevätistutuksia ja energia virtaa heissä täydellä teholla.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kuinka kevät sinuun vaikuttaa?

esikot

 

 

 

 

Kaikki on mahdollista!

martinlaakso_MG_1556_8817_12

Eräs kirjailija kertoi viime viikolla aamu tv:ssä tavoitteena lapsen kasvatuksessa olevan,  kasvattaa lasta niin, että lapsi ajattelisi  kaiken olevan mahdollista elämässä!!  Ah tämä kuulostaa niin hyvältä! Haasteellista vain meille aikuisille. Vai onko?

Olen pohtinut sitä, kuinka me aikuiset rajaamme lasten luovuutta ja siinä samalla kerromme heille mikä on mahdollista ja mikä ei.  Lapsethan ovat aivan mahtavia siinä, kuinka he ideoivat ja keksivät kaikenlaisia hassuja/ erikoisia juttuja. Kuinka me aikuiset osaisimme kohdata lapsia niin, että nämä ominaisuudet säilyisivät heissä?

Olisi kiva, jos pystyisi vielä hetken näkemään maailman lapsen silmin ja kuinka siinä kaikki olisi mahdollista.  Ei olisi rajoittavia tekijöitä, vaan annettaisiin luovuuden ja ideoiden päästä valoilleen. Siinä vasta tavoitetta!

Löydätkö vielä itsestäsi tätä lapsenmielisyyttä?

martinlaakso_MG_1537_8811_12

 

Ihanaa, kun tuli talvi!!

Talvista metsää

Maisemat olivat viime viikolla aivan mahtavia ja oli upeata nähdä ulkona lapsia Lumisia varpujavanhempineen laskemassa mäkeä, luistelemassa yms. ulkojuttuja touhuilemassa.

Kyllä minuun ainakin vaikutti positiivisesti tämä luonnon kauneus ja teki mieli lähteä ulkoilemaan, kun oli lunta. Ulkoillessa otin muutamia kuvia ja sain kauniista luonnosta voimaa itselleni. Mistä sinä saat voimaa?

Vaikka nyt näyttää, että lumet hupenevat kovaa kyytiä, ei anneta tämän vesisateen vaikuttaa negatiivisesti mielialaamme! Kevättä kohti ollaan menossa jo kovaa kyytiä! Oletko huomannut, että klo 16 maissa ei ole enää säkkipimeätä?

 

 

Arjesta ja lapsuudesta

Eräs tuntemani nuori  kertoi minulle eräänä päivänä lukeneen jostain netistä lauseen, että ”sinun kurja arki on sinun lapsesi lapsuus”.  Hänestä näki selkeästi, että hän oli miettinyt asiaa enemmänkin.  Hän pohti asiaa niin, että kyllä se varmasti vaikuttaa lapsiin mitä aikuiset suustaan päästävät. Yhdessä pähkäilimme asiaa hieman lisää. Kuinka ääneen sanomamme asiat voivat alkaa elää omaa elämäänsä arjessamme.  Keskustelumme loppui siihen.

Itselleni tuli tästä asiasta myöhemmin mieleen, jos lapsi saa arjessa usein negatiivista palautetta toiminnastaan, niin kuinka tämä palaute alkaa muokata pikku hiljaa lapsen kuvaa itsestään.  Muistetaan siis me aikuiset kiinnittää huomiota puhetyyliimme ja kuinka sanoitamme toisillemme ääneen arkeamme. Onko se jatkuvasti kurjaa ja kiireistä? Vai muistetaanko ja ehditäänkö siinä iloita elämän pienistä onnistumisista?

Oikein hyvää Joulun odotusta kaikille!

Taidetalo_Pessi-2040_3425_12

Pimenevät illat

lyhty ja lehmä

Niin se on syksy jälleen, illat pimenevät ja ihmiset vetäytyvät pihoilta kotiensa suojaan.

Tummennetulla tekstillä olevat lauseet ovat Jope Ruonansuulta lainatun hahmon sivupersoonan vastaväitteitä ehdotetuille  asioille…

Olisiko nyt siis aikaa viettää perheen kesken hieman enemmän aikaa esim. pelaillen lautapelejä, tehden ruokaa yhdessä, leikkien tai kirjaa lapsille lukien ja käydä uimassa perheen kanssa…No mutta miksi olisi? Eihän se arki muutu yhtään hitaammaksi, vaikka illat pimenevät. Ihme juttuja…

Voisiko ajatella, että yrittäisi ainakin kerran viikossa tai kerran kuussa viettää perheen yhteistä aikaa? Touhuisitte jotakin yhdessä. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja isoa, vaan ihan tavallista pientä, mutta  yhdessä tehden. No, ehkä voisi ottaa mietintään, mutta en lupaa mitään…

Vantaan Perhekoutsit kannustavat perheitä tekemään asioita yhdessä koko perheen kesken!