Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymyksiä ja vastauksia

Usein kun selailen facebookia, niin ihailen kuinka näppärästi monet hyödyntävät siellä saatavilla olevaa tietoa muilta ihmisiltä.

Erilaisissa asuinalueyhteisöissä näkee kuinka nerokkaasti haetaan esim. viikonlopun lapsiperhevieraille retkisänkyä tai lastenturvaistuinta lainaksi pientä korvausta vastaan.  Harvoin julkista liikennettä käyttävä saattaa olla sormi suussa aikataulujen ja reittien kanssa, mutta ei hätää, yhteisöistä löytyvät asiantuntijat tähänkin asiaan. Apua tarvitseva saa apua ja toinenkin saa hyvän mielen kun voi olla avuksi. Molemmat siis voittavat. Hyvä me!

Entä silloin kun kysymyksiin ei ole suoria vastauksia?

Meiltä perhekoutseilta kysytään usein myös asioita, joihin emme tiedä vastauksia. Monesti yhteydenottajakaan ei välttämättä ole vailla vastausta, vaan enemmänkin ihmistä jolle saa puhua ja sitä kautta löytää itse omat vastauksensa. Näitä keskusteluja meidän koutsaus on parhaimmillaan; uusia näkökulmia, lapsen käytöksen ”tulkkaamista” vanhemmalle, arjen haasteissa kannattelua..

…mitä muuta, soita ja päätä sinä!

Mainokset

Voisiko muna olla kanaa viisaampi

Mediassa on viime aikoina ollut erittäin hyviä artikkeleita, keskusteluja ja kannanottoja liittyen lasten ja nuorten pelaamiseen ja sen rajaamiseen, netin käyttöön jne. Sama asia on askarruttanut myös monia Perhekoutseihin yhteyttä ottaneita perheitäkin. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että erilaisten ”toosien” ja ”vempeleiden” käyttö on lisääntynyt perheissä, mutta onko kaikki käytettävät sovellukset haitallisia, on mielipiteitä jakava seikka. Kolikolla kun tuppaa olemaan aina kaksi puolta. Olen huomannut , että kaikissa asian tiimoilta julkaistuissa aihekokonaisuuksissa on ollut muutamia yhteneväisiä kommentteja.

  • Mitkään laitteet eivät korvaa läsnäolevaa, rehellistä vuorovaikutusta, keskustelua face to face.
  • Aikuisien on tärkeä tiedostaa miten heidän toimintansa ja esimerkkinsä vaikuttavat lasten mediatottumuksiin. Syyttelyn sijaan voisi olla peiliin katsomisen paikka.
  • Vanhempien tehtävä on pitää pintansa. Pelien rajoittaminen ja sen seuraaminen on ihan välttämätöntä. Ikärajat eivät ole mitään suosituksia, vaan on selvästi lainrikkomus, jos niitä ei noudateta( varsinkin K18-pelit).
  • Mitään tarkkaa ja ammatillista rajaamista ei esim. koneella vietetystä ajasta ole. Jokaisen vanhemman on mietittävä yksilöllisesti oman perheen ja vielä jokaisen lapsen kohdalla sopiva aika. Lapsella ja nuorella pitää olla myös muita harrastuksia ja tekemistä sekä sosiaalista verkostoa ympärillään.woman-1222804_1280

Tänä päivänä ei ole mitenkään outoa, että kukin perheenjäsen on omalla koneellaan näpyttelemässä jotain, ja että perheen sisäisen vuorovaikutuksen hoitavat erilaiset tekniset laitteet keskenään 🙂 Tähän hurmioon ovat hurahtaneet niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.

No mitä vanhemmat voivat sitten tehdä jos lapsen ”netissä roikkuminen” alkaa huolestuttamaan?  Perhekoutsina olen kuullut paljon erilaisia toimintatapoja, mitä vanhemmat ovat jo ottaneet käyttöön. On olemassa kuulemma esto-ohjelmia, jotka katkaisevat netin tiettynä aikana. Eräs viiden lapsen äiti kertoi keräävänsä joka ilta lastensa puhelimet itselleen ja antavansa ne sitten aamulla taas käyttöön. Munakellon käyttö ajastimena, pelivuorojen aikatauluttaminen ovat olleeet käytössä ahkerasti. (Munakellon voi korvata kätevästi älypuhelimeen saatavalla ”kidstimer-soveluksella). Näissäkin asioissa on parempi sopia selvät säännöt, kuin vaahdota joka päivä tunnepitoisesti samasta asiasta äänivalleja rikkoen. Jos kone sammuu, on se sitten siinä. Jos ajastin näyttää pelivuoron siirtymisen toiselle, on sitten siinä.

Pelastakaa lapset ry:n työntekijä Netta Vahteri(lapset ja digitaalinen media) puhui erään koulun vanhempainillassa hyvin siitä, miten vanhemmat voivat kääntää oman tietämättömyytensä (esim. snäppäily) yhteiseksi oppimiskokemukseksi lapsen kanssa. Aito mielenkiinto ja toteamus ”En tiedä tästä mitään, mutta voisitko näyttää ja opettaa minulle” on parempi vahtoehto kuin se ”vaahtoaminen”. Samalla kertaa aikuinen voi selvittää lapsensa tietämystä ohjelman turvallisuudesta ja keskustella nettimaailman vaaroista. Oma kokemukseni on, että sosiaalisen median hallinta ja tietoteknillinen osaaminen on paljon parempaa tämän päivän nuorilla, kuin näin sähkökirjoituskoneella lopputyönsä tehneellä myöhäisteinillä. 🙂 Tai saati sitten äidilläni, jonka mielestä skype on  sairaus, johon hänen naapurinsa on saanut lääkkeitä. 🙂 Pakko on kysyä jälkikasvulta neuvoa.

Uusia sovelluksia tulee ulos niin nopeaan tahtiin, että ajantasalla pysyminen on mahdotonta. Minun lapsuudessani, jos halusi tietää jotain, sitä kysyttiin vanhemmilta. Nykyään setä google tietää kaiken. Minun lapsuudessani aikuiset pystyivät  säätelemään annetun tiedon laatua, määrää ja kuormittavuutta ikäni mukaan. Setä google ei pysty. Tähän ajankohtaiseen pulmaan on onneksi herätty, ja on olemassa paljon erilaisia nettiauttamisen tahoja.

Aineistoja/linkkejä vanhemmille:

Palveluja nuorille:

  • Help.somen-sovellus alle 18-vuotiaille. Help.somen avulla voi saada apua esim. erilaisissa kiusaamis-ja häirintätapauksissa, seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
  • Nettipoliisi neuvoo rikosasioissa
  • Netari ja MLL:n chat auttavat ja tukevat arjessa

Vanhempien on hyvä muistaa kolmen K:n
sääntö:

Kiinnostu, Keskustele ja tarvittaessa Katkaise 🙂

 

 

Perhekoutsit Nyt!

 

torni
Perhekoutsit esimiehensä kanssa kesällä 2015

Perhekoutsit ovat olleet olemassa yhdeksän kuukautta. Työmme on muotoutunut nykyiselleen monien vaiheiden kautta. Tällä hetkellä voimme eritellä työmme koostuvan viidestä osa-alueesta:

  1. Perhekohtainen työ
  2. Jalkautuminen perheiden pariin
  3. Ryhmätoiminta
  4. Verkostotyö
  5. Kehittämistyö

Perhekohtainen työ on perheiden kanssa tehtävää työtä, joka alkaa perheen omasta yhteydenotosta. Yleensä perheellä on jokin lapsiperheen arkeen liittyvä haaste, johon perhe etsii ratkaisua.

Jalkautumalla perheiden pariin Perhekoutsit pyrkivät tekemään palveluaan kuntalaisille tutuksi ja madaltaa yhteydenottokynnystä. Tuttuun ihmiseen on helpompi ottaa yhteyttä vaikeassakin asiassa.  Jalkautumisissa olemme myös paljon keskustelleet perheiden kanssa juuri heidän perheensä tilanteesta ja yhdessä ratkoneet perheiden haasteita. Perhekoutsit ovat jalkautuneet ensisijaisesti varhaiskasvatuksen ja alakoulun erilaisiin tilaisuuksiin; avoimiin päiväkoteihin, vanhempainiltoihin, joulumyyjäisiin, lauluhetkiin jne. Olemme myös käyneet järjestöjen tilaisuuksissa, kuten perhekahviloissa ja aluetapahtumissa.

Ryhmätoimintaa Perhekoutsit ovat syksyllä pitäneet kahden ryhmän verran; Teini-ikäisten lasten vanhempien ryhmän sekä MLL:n Yhdessä Vanhempana –ryhmän. Yhteistyössä ovat olleet mukana nuorten keskus Nuppi sekä MLL:n Uudenmaan  piirin sekä Aviapoliksen yhdistykset. Nyt keväällä isoimpana ryhmätoimintana meillä on Niceheartsin NaapuriÄiti –hankkeessa mukana olo.

Verkostotyötä teemme yhdessä kumppaniemme kanssa. Näitä kumppaneita ovat mm. varhaiskasvatus, koulut, neuvolan perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu. Pitkälti olemme käyneet kertomassa omasta olemassa olostamme kumppaneille. Oleellista on ollut myös oman palvelumme muotoilu niin, että se sopii jo olemassa olevaan vantaalaiseen palveluverkostoon.

Koko Perhekoutsien olemassaolo on ollut kehittämistyötä. Olemme heti alusta lähteneet muotoilemaan Vantaan Perhekoutsien työtä yhdessä vantaalaisten perheiden kanssa. Työmme on jatkuvasti muotoutuvaa.  Kehittämistyötä teemme viikottaisissa kokouksissamme, omissa kehittämispäivissämme ja monissa arkisissa keskusteluissa työmme tiimellyksessä. Myös toimintayksikkömme johto sekä lähimmät kumppanit ovat kehittämisessä aktiivisesti mukana. Ja tietysti oleellisimpana vantaalaiset perheet, olethan sinäkin?

Miltä mahtaa näyttää Perhekoutsien työ vuoden päästä?