Me perhekoutsit olemme jo yhden vuoden ikäisiä. Mitä kaikkea 1-vuotias osaakaan:
Lapsi tapailee jo muutamia sanoja, hän malttaa istua hetken potalla. Pienokainen pysyy pystyssä pienen hetken, mutta tarvitse kuitenkin tukea ettei kaatuisi. Päivärytmikin on jo jonkinlainen. Luottamus omiin kykyihin on suuri, välillä täytyy silti käydä tankkaamassa vanhemmilta turvaa.
Juhlimme 1-vuotiskemuja Vantaan asukaspuistoissa ensi viikolla. Tapahtumatiedot löytyvät Facebook-sivultamme. Tervetuloa!
No ohhoh, edellisestä blogistammehan on vierähtänytkin jo kuukausi! 
Hupsista keikkaa,
niin se aika vaan rientää.
Meillä on ollut tässä muutamien viikkojen ajan eri syistä johtuen henkilöstövajausta. Tämmöisinä poikkeusaikoina priorisoimme tietysti asiakastyön etusijalle ja bloggaus jää odottamaan parempaa hetkeä. Ilo on ollut huomata, että asiakastyö on saatu pidettyä pienemmästä porukasta huolimatta – ainakin meidän käsityksemme mukaan – ihan hyvällä mallilla. Edelleenkin tapaamisaikoja voi järjestyä jopa samalle viikolle ja ilta-aikoja on saanut koko ajan pisimmilläänkin noin parin viikon odotteluajalla.
Kesälomat olemme siis jo aloittaneet ja niitä riittää aina tuonne elokuun puoliväliin saakka. Olemme kuitenkin tavoitettavissa läpi kesän eikä meillä ole ns. kesäsulkua, mikä monilla kaupungin toimipisteillä on. Liikumme kesäkaudella asukas- ja leikkipuistoissa eri puolilla Vantaata. Olisiko sinulla vinkkejä suosituista leikkipuistoista?
Puhelinpäivystyksemme koutsipuhelimessa 043-8266279 on toiminnassa arkipäivisin siten, että vastaamme puheluihin heti, mikäli se on mahdollista. Joka tapauksessa tsekkaamme meille soitetut puhelut ja saamamme viestit joka arkipäivä. Vastauksemme tai takaisinsoittomme pitäisi siis pääsääntöisesti tulla samana tai seuraavana arkipäivänä. Päivittäinen päivystysaikamme vaihtelee kesällä työaikojemme mukaan.
Meille on koko vuoden ajan tullut säännöllisen epäsäännöllisesti viestiä, että meille ei saa lähetettyä sähköpostia. Ymmärtääksemme nämä tapaukset ovat olleet kuitenkin melko harvinaisia. Asia on selviteltävänä. Mikäli juuri sinulle kävisi näin, eikä sähköpostin lähettäminen onnistu osoitteeseen vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi, niin lähestythän meitä esim. facebook- tai vaikkapa tekstiviestillä, jossa voit kertoa oman sähköpostisi / puhelinnumerosi / facebook-yhteystietosi, mistä tavoitamme sinut parhaiten.
Mukavaa kesää, kesälomaa ja myös työssäolemista, jos se kesääsi kuuluu!
t. Vantaan Perhekoutsit
Äitejä on monenlaisia ja hyvä niin. Toivoisin, että jokainen äiti löytäisi oman tavan olla äiti. Ei tarvitse miettiä perinteistä ”äitimyyttiä” vaan voisit luottaa omaan tapaan olla äiti. Riittävän hyvä on ihan ok!
Mitä sana äitiys sinussa herättää? Myönteisiä vai kielteisiä ajatuksia?
Äidin kielletyistä tunteista alettiin puhua vasta viime vuosikymmenen lopulla. Äitiys, niin kuin ei vanhemmuuskaan ole aina ruusuilla tanssimista. Vanhemmuudessa saa kokea tunteiden kaikki skaalat moneen kertaan, niin ilot kuin surutkin ja kaikki siltä väliltä.
Varmasti äidit ovat joskus ärsyttäviä lasten ja puolisoidensa mielestä, kun he huolehtivat ja hössöttävät asioista. Toivon ja uskon, että he tekevät sen kuitenkin lastensa parasta ajatellen.
Kuinka sinä osoitat äidillesi, että häntä arvostat? Perhekoutsit suosittelevat, että muistat äitiä nyt tulevana sunnuntaina itsellesi sopivalla tavalla.
Hyvää Äitienpäivää!
Me koutsit olemme päässeet osallistumaan ohjaajan roolissa muutamaan keskusteluryhmään päiväkodeissa. Keskusteluryhmä on voitu järjestää avoimen päiväkodin avoimena tapahtumana tai tietyn päiväkodin tiety(i)lle ryhmille suunnattuna keskusteluryhmänä. Aiheet ovat olleet mahdollisimman lähellä ihan tavallista arkea; esim. rajat, rutiinit, tunteet, uni ja ruoka.
On ollut mukava huomata, kuinka yhden vanhemman ääneen lausuma rasittava hetki on saanut muilta läsnäolijoilta hyväksyvää nyökyttelyä – ”ymmärrän tasan mitä tarkoitat”. Hänen lopettaessaan kertomisensa, toinen voi jatkaa siitä, miten samankaltainen tilanne heillä on ollut. Se ymmärrys ja myötätunto on jotain sellaista, jota on helpointa saada kutakuinkin samassa elämäntilanteessa olevalta toiselta ihmiseltä ja siitä saa voimaa arkeen. On myös joskus vapauttavaa saada nauraa omille puutteilleen vanhempana – sillä tuskinpa sitä täydellistä vanhempaa on vielä löytynyt. On helpottavaa, kun voi tuntea, ettei ole yksin näiden vaikeiden hetkien kanssa; joku ymmärtää minua.
Se, mikä näissä ryhmissä on ollut myös hedelmällistä, ovat ratkaisuehdotukset. Useimpiin esille nousseisiin tavanomaisiin arjen tilanteisiin on löytynyt joltakulta toiselta vanhemmalta tai meiltä ohjaajilta joku mahdollinen tapa toimia, jota voi kokeilla arkea helpottamaan. Jollakin vanhemmista voi olla myös jo isomman sisaruksen kanssa läpikäyt
y tilanne ja heillä on toiminut jokin ratkaisu. Me ohjaajatkin olemme vanhempia ja sen lisäksi ammatin kautta tulee joitakin asioita opittuina. Ainakin jotkut vanhemmista ovat saaneet heti arjen ongelmakohtiin helpotusta.
Tämä on mielestäni juuri se juttu, mikä on meidän koutsauksessakin olennaista: etsitään niitä pieniä helpotuksia nykyiseen arjen tilanteeseen, jotta voimavaroja vapautuisi edes hieman johonkin muuhun. Jotkut jutut tulevat vinkeistä, jotkut jonkin uuden näkökulman löytämisestä, toiset taas vaativat jonkin aikaa kestävää harjoittelua. Harjoittelun aikana kuljemme rinnalla ja tsemppaamme – vähän kuin personal trainerit!
En malta olla lainaamatta tähän loppuun yhdestä saamastamme asiakaspalautteesta näitä sanoja, jotka lämmittävät kyllä koutsin mieltä:
”Kiitos kauheasti saamastamme jeesistä, se pelasti meidän arjen!”
Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä kouluvertailuissa. Suomalaista koulujärjestelmää ihaillaan maailmalla hyvien oppimistulosten ja tasa-arvoistavan vaikutustensa vuoksi. Ja kyllähän Suomen koulujärjestelmässä on valtavasti hyvää. Tunnen monia todella hyviä, motivoituneita ja osaavia opettajia. Ja tiedän useita loistavia kouluja, joissa jo sisäilma huokuu (ehkä joo homettakin, mutta ennen kaikkea) innostusta, arvostusta, oppimisen iloa ja elämän iloa!
Koulu ei silti saa minulta kunniaa kokonaan itselleen. Ennen kouluun menoa suomalaislapsen elämässä tapahtuu paljon hyviä kasvua ja oppimista edistäviä asioita. Suomalainen varhaiskasvatus ansaitsee osansa kunnian kentillä. Oppimisvalmiuksia ja ryhmässä toimimista opitaan paljon päiväkodeissa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa. Ja tunnen myös loistavia varhaiskasvatusyksiköitä ja varhaiskasvattajia! Useita.
Suurinta kunnianviittaa sovittelisin kuitenkin kotivanhempien ylle. Ja – sori vaan isät – Suomessa se tarkoittaa lähinnä yksinomaan äitejä. Kotiäitejä. Suomessa lapsen ensimmäiset vuodet kuluvat pitkälti äidin seurassa. Lapsen tuhatta ensimmäistä päivää voi pitää mahdollisuuksien ikkunana. Aikana, jolloin lapsen potentiaalinen oppimiskyky ja kehittymishalu joko kehittyy tai piiloutuu. Tuolloin lapsi muodostaa perustavanlaatuisen mielikuvan itsestään ja maailmasta. Erityisen oleellinen on lapsen ensimmäinen vuosi.
Ja suomalaislasten Pisa-tulosten perusteella oppimiskyky ja kehittymisen halu ovat kohdallaan. Näyttää siltä, että kotiäidit tekevät asioita oikein. Hyvä kotiäidit!
Viikon leffavinkki: Michael Moore, Where to Invade Next.
Nyt on taas se aika vuodesta, että on pitänyt huolehtia autojen kesärenkaiden vaihdosta. Joissakin perheissä renkaat on vaihtanut nainen, mutta useimmiten se taitaa olla miesten tekemä homma. Usein myös remontointi ja rakentaminen ovat miesten puuhia. Itse myönnän nauttivani tällaisista konkreettisista tehtävistä, jotka selkeästi valmistuvat. Se on mukavaa katsella juuri vaihdettuja kesänakkeja auton alla tai ihailla muurattua seinää. ”Minä tein ton!”
Suurinta ylpeyttä ja tyytyväisyyttä olen kuitenkin kokenut, kun jokin juttu on onnistunut lapseni kanssa. Olen vaikka saanut hänet rauhoittumaan yöunille levottoman illan jälkeen tai olemme yhdessä nauraneet samalle asialle tai hän on oppinut kakkaamaan pottaan. Haluatteko nähdä ensimmäisen pottakakan kuvan?
Töissä olen törmännyt perheisiin, joissa miehen rooli ei ole tukenut koko perheen hyvinvointia. Mies on saattanut keskittyä työntekoon, vähätellä yhteistyövanhemmuuden merkitystä, nähdä lapset pieninä aikuisina, toimia lasten kanssa etäisesti tai aikuislähtöisesti. Syitä tällaiseen roolinottoon on useita, eivätkä ne aina johdu vain miehistä.
Mutta teitä isejä haluaisin kuitenkin haastaa: Jättäkää syksyllä talvirenkaiden vaihto naiselle ja tutustukaa nyt lapseenne syvemmin. Koittakaa ymmärtää lapsenne ajatusmaailmaa, olkaa uteliaita ja menkää lapsen tasolle. Osallistukaa leikkeihin. Ehkä parisuhteesta jo tiedätte, ettei toista ihmistä voi koskaan täysin ymmärtää, mutta lapsen kanssa tässä voi onnistua parhaiten.
Itselläni oman lapseni ymmärtämistä on auttanut paljon vaimoni tokaisu vauvallemme: ”Mitäs meijän sulonen liskoaivo!” Lapsen aivot ovat kovin erilaiset kuin aikuisen aivot, enkä siis voi edellyttää vauvalta aikuismaista järkeilyä. Vauvan toimintalogiikka on erilaista. Meistä kaikista löytyvä matelija-aivo on hallitsevampi vauvalla ja vasta paljon myöhemmin lapsen aivorakenteen kehityttyä on mahdollista aikuismainen järkiaivon käyttö.
Todennäköisesti syksyllä käy kuitenkin niin, että perheen mies vaihtaa ne renkaat – lapsensa kanssa.
Viikon biisivinkki: Onnellinen loppu, Maj Karman albumilta Peltisydän
Mahtavaa, kun päivät pitenevät ja ihmiset kaivautuvat ulos kodeistaan, näemme jälleen naapureitamme =)
Kevät, mitä se meissä herättää vai herättääkö mitään? Toisiin kevät vaikuttaa niin, että he saavat kevätväsymyksen ja haluaisivat vain nukkua ja kaivautua peiton alle. Ainainen auringonpaiste saa heidät ahdistumaan. Toiset taas piristyvät selkeästi valon lisääntyessä. He suunnittelevat kevätistutuksia ja energia virtaa heissä täydellä teholla.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kuinka kevät sinuun vaikuttaa?
Usein kun selailen facebookia, niin ihailen kuinka näppärästi monet hyödyntävät siellä saatavilla olevaa tietoa muilta ihmisiltä.
Erilaisissa asuinalueyhteisöissä näkee kuinka nerokkaasti haetaan esim. viikonlopun lapsiperhevieraille retkisänkyä tai lastenturvaistuinta lainaksi pientä korvausta vastaan. Harvoin julkista liikennettä käyttävä saattaa olla sormi suussa aikataulujen ja reittien kanssa, mutta ei hätää, yhteisöistä löytyvät asiantuntijat tähänkin asiaan. Apua tarvitseva saa apua ja toinenkin saa hyvän mielen kun voi olla avuksi. Molemmat siis voittavat. Hyvä me!
Entä silloin kun kysymyksiin ei ole suoria vastauksia?
Meiltä perhekoutseilta kysytään usein myös asioita, joihin emme tiedä vastauksia. Monesti yhteydenottajakaan ei välttämättä ole vailla vastausta, vaan enemmänkin ihmistä jolle saa puhua ja sitä kautta löytää itse omat vastauksensa. Näitä keskusteluja meidän koutsaus on parhaimmillaan; uusia näkökulmia, lapsen käytöksen ”tulkkaamista” vanhemmalle, arjen haasteissa kannattelua..
…mitä muuta, soita ja päätä sinä!
Mediassa on viime aikoina ollut erittäin hyviä artikkeleita, keskusteluja ja kannanottoja liittyen lasten ja nuorten pelaamiseen ja sen rajaamiseen, netin käyttöön jne. Sama asia on askarruttanut myös monia Perhekoutseihin yhteyttä ottaneita perheitäkin. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että erilaisten ”toosien” ja ”vempeleiden” käyttö on lisääntynyt perheissä, mutta onko kaikki käytettävät sovellukset haitallisia, on mielipiteitä jakava seikka. Kolikolla kun tuppaa olemaan aina kaksi puolta. Olen huomannut , että kaikissa asian tiimoilta julkaistuissa aihekokonaisuuksissa on ollut muutamia yhteneväisiä kommentteja.
Tänä päivänä ei ole mitenkään outoa, että kukin perheenjäsen on omalla koneellaan näpyttelemässä jotain, ja että perheen sisäisen vuorovaikutuksen hoitavat erilaiset tekniset laitteet keskenään 🙂 Tähän hurmioon ovat hurahtaneet niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.
No mitä vanhemmat voivat sitten tehdä jos lapsen ”netissä roikkuminen” alkaa huolestuttamaan? Perhekoutsina olen kuullut paljon erilaisia toimintatapoja, mitä vanhemmat ovat jo ottaneet käyttöön. On olemassa kuulemma esto-ohjelmia, jotka katkaisevat netin tiettynä aikana. Eräs viiden lapsen äiti kertoi keräävänsä joka ilta lastensa puhelimet itselleen ja antavansa ne sitten aamulla taas käyttöön. Munakellon käyttö ajastimena, pelivuorojen aikatauluttaminen ovat olleeet käytössä ahkerasti. (Munakellon voi korvata kätevästi älypuhelimeen saatavalla ”kidstimer-soveluksella). Näissäkin asioissa on parempi sopia selvät säännöt, kuin vaahdota joka päivä tunnepitoisesti samasta asiasta äänivalleja rikkoen. Jos kone sammuu, on se sitten siinä. Jos ajastin näyttää pelivuoron siirtymisen toiselle, on sitten siinä.
Pelastakaa lapset ry:n työntekijä Netta Vahteri(lapset ja digitaalinen media) puhui erään koulun vanhempainillassa hyvin siitä, miten vanhemmat voivat kääntää oman tietämättömyytensä (esim. snäppäily) yhteiseksi oppimiskokemukseksi lapsen kanssa. Aito mielenkiinto ja toteamus ”En tiedä tästä mitään, mutta voisitko näyttää ja opettaa minulle” on parempi vahtoehto kuin se ”vaahtoaminen”. Samalla kertaa aikuinen voi selvittää lapsensa tietämystä ohjelman turvallisuudesta ja keskustella nettimaailman vaaroista. Oma kokemukseni on, että sosiaalisen median hallinta ja tietoteknillinen osaaminen on paljon parempaa tämän päivän nuorilla, kuin näin sähkökirjoituskoneella lopputyönsä tehneellä myöhäisteinillä. 🙂 Tai saati sitten äidilläni, jonka mielestä skype on sairaus, johon hänen naapurinsa on saanut lääkkeitä. 🙂 Pakko on kysyä jälkikasvulta neuvoa.
Uusia sovelluksia tulee ulos niin nopeaan tahtiin, että ajantasalla pysyminen on mahdotonta. Minun lapsuudessani, jos halusi tietää jotain, sitä kysyttiin vanhemmilta. Nykyään setä google tietää kaiken. Minun lapsuudessani aikuiset pystyivät säätelemään annetun tiedon laatua, määrää ja kuormittavuutta ikäni mukaan. Setä google ei pysty. Tähän ajankohtaiseen pulmaan on onneksi herätty, ja on olemassa paljon erilaisia nettiauttamisen tahoja.
Aineistoja/linkkejä vanhemmille:
Palveluja nuorille:
Vanhempien on hyvä muistaa kolmen K:n
sääntö:
Kiinnostu, Keskustele ja tarvittaessa Katkaise 🙂
Perhekoutsit ovat olleet olemassa yhdeksän kuukautta. Työmme on muotoutunut nykyiselleen monien vaiheiden kautta. Tällä hetkellä voimme eritellä työmme koostuvan viidestä osa-alueesta:
Perhekohtainen työ on perheiden kanssa tehtävää työtä, joka alkaa perheen omasta yhteydenotosta. Yleensä perheellä on jokin lapsiperheen arkeen liittyvä haaste, johon perhe etsii ratkaisua.
Jalkautumalla perheiden pariin Perhekoutsit pyrkivät tekemään palveluaan kuntalaisille tutuksi ja madaltaa yhteydenottokynnystä. Tuttuun ihmiseen on helpompi ottaa yhteyttä vaikeassakin asiassa. Jalkautumisissa olemme myös paljon keskustelleet perheiden kanssa juuri heidän perheensä tilanteesta ja yhdessä ratkoneet perheiden haasteita. Perhekoutsit ovat jalkautuneet ensisijaisesti varhaiskasvatuksen ja alakoulun erilaisiin tilaisuuksiin; avoimiin päiväkoteihin, vanhempainiltoihin, joulumyyjäisiin, lauluhetkiin jne. Olemme myös käyneet järjestöjen tilaisuuksissa, kuten perhekahviloissa ja aluetapahtumissa.
Ryhmätoimintaa Perhekoutsit ovat syksyllä pitäneet kahden ryhmän verran; Teini-ikäisten lasten vanhempien ryhmän sekä MLL:n Yhdessä Vanhempana –ryhmän. Yhteistyössä ovat olleet mukana nuorten keskus Nuppi sekä MLL:n Uudenmaan piirin sekä Aviapoliksen yhdistykset. Nyt keväällä isoimpana ryhmätoimintana meillä on Niceheartsin NaapuriÄiti –hankkeessa mukana olo.
Verkostotyötä teemme yhdessä kumppaniemme kanssa. Näitä kumppaneita ovat mm. varhaiskasvatus, koulut, neuvolan perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu. Pitkälti olemme käyneet kertomassa omasta olemassa olostamme kumppaneille. Oleellista on ollut myös oman palvelumme muotoilu niin, että se sopii jo olemassa olevaan vantaalaiseen palveluverkostoon.
Koko Perhekoutsien olemassaolo on ollut kehittämistyötä. Olemme heti alusta lähteneet muotoilemaan Vantaan Perhekoutsien työtä yhdessä vantaalaisten perheiden kanssa. Työmme on jatkuvasti muotoutuvaa. Kehittämistyötä teemme viikottaisissa kokouksissamme, omissa kehittämispäivissämme ja monissa arkisissa keskusteluissa työmme tiimellyksessä. Myös toimintayksikkömme johto sekä lähimmät kumppanit ovat kehittämisessä aktiivisesti mukana. Ja tietysti oleellisimpana vantaalaiset perheet, olethan sinäkin?
Miltä mahtaa näyttää Perhekoutsien työ vuoden päästä?
Vantaan Perhekoutsit 