Haluista ja tarpeista

Metsäpoika

Lapsiperheen elämä pyörii paljon tarpeiden ja halujen ympärillä. Itse asiassa lapsia ei ehkä olisikaan ilman haluja… 😉 Kun halut on täytetty alkaa odotus, joka on täynnä erilaisten tarpeiden ja halujen täyttämistä. Miehet ostavat muutaman uuden auton ja äidit syövät laastia ja lakua keskiyöllä.

Kun lapsi on syntynyt alkaa lapsen tarpeiden tyydyttäminen. Syliä, ruokaa, unta ja kuivaa vaippaa. Ja vähän lisää syliä, ruokaa, unta ja kuivia vaippoja.  Parhaimmillaan vanhempi arvaa vastasyntyneen tarpeen oikein ja osaa tarjota oikeata vaihtoehtoa; syliä, ruokaa, unta tai kuivaa vaippaa.  Oman esikoiseni kanssa kirjasimme ruokailu- ja nukkumisaikoja ylös, jotta osasimme helpommin arvata, mikä tarve mahtaisi olla milloinkin itkun takana. Toimi meillä, vaikka läheiset ihmettelivätkin ”kellontarkkaa” toimintaamme.

Vanhemmilla menee aikaa lapsensa tarpeiden opetteluun. Ja kun ne on saanut suunnilleen haltuun alkaa lapsen tarpeet kehittymään. Vauvasta tulee koko ajan sosiaalisempi, liikkuvampi ja tarkkaavaisempi. Ja pikku hiljaa alkavat lapsen omat haluamiset olemaan isommassa roolissa. Lapsella on tarve uneen ja yksilöllinen tapa nukahtaa, asettua lepäämään. Joku haluaa kuulla laulua, joku haluaa silittelyä, jollekin vanhemman rauhallinen hengitys riittää rauhoittumiseen ja joku haluaa nämä kaikki. Tällaisiin tapoihin – rutiineihin – voivat vanhemmat paljon vaikuttaa.  Lapsen voi ”ohjata” haluamaan asioita, jotka on helppo toteuttaa ja jotka palvelevat arjen sujumista.  Jotkut lapsen haluamiset ovat täysin lapsilähtöisiä. Lapsen temperamenttiin ja omaan luonteeseen liittyviä ja sisäsyntyisiä. Esimerkiksi syöttäessäni omaa kahdeksan kuukautista vauvaani, hän haluaa pitää kädessään omaa lusikkaa. Varaankin yleensä kaksi lusikkaa ruokailuun. Sen lisäksi vauvani haluaisi pitää lautasta kädessänsä ja heilutella lautasta ylösalaisin. Tätä halua en yleensä täytä.

Alle vuotiaan lapsen halua on vielä melko helppo toteuttaa ja rajata. Haasteet multiploituvat uhmaiässä, jolloin lapsi alkaa opettelemaan tahtoamista oikein urakalla. Lapselle tahtoamiset ja haluamiset ovat silloin I.S.O.J.A. asioita. Ne tuntuvat lapselle välttämättömiltä tarpeilta. Mutta parittomien sandaalien käyttämistä syksynsateilla ei ole kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Näissä tilanteissa vanhemmalta vaadittaisiin lehmänhermoista kykyä toimia sovittelijana, neuvottelijana, tuomarina ja poliisina. Kuinkahan Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu presidentti Martti Ahtisaari pärjäisi uhmaikäisen kanssa?

explosion-147909_640

Kaikessa haastavuudessaan uhmaikä on tärkeä kehitysvaihe. On kaunista ja ihanaa, kun lapsen oma mieli kasvaa ja kehittyy. Helppo sanoa, kun oma lapsi on vielä 8 kk. Mutta uhmaiästä kyllä selviää – vaikka sitten pienellä Perhekoutsin jeesillä.

Mainokset

”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”

baby-84552_1280

Löysin twitteristä Vauvan. Ryhdyin seuraaman Vauvaa.

Vauvan elämä liikkuu rinnan, nukkumisen ja kakkaamisen välillä. Ja iso osa vauvan elämää on seurata vanhempiaan ja yrittää avata  keskustelua heidän kanssaan; ”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”. Vauvan ymmärtäminen on joskus vaikeaa. Niin on myös vanhemmankin lapsen ymmärtäminen välillä vaikeaa. Kuinka useasti ollenkaan entisessä työssäni torunut lasta, jolla on aidosti hyvät aikeet. Hävettää. Onneksi lapsikin osaa antaa anteeksi. Jos vaan aikuinen osaa pyytää.

Olisi mukavaa, jos kännykkään voisi ladata ohjelman, joka avaisi reaaliaikaisesti lapsen sisäisen maailman. Kun lapsi tiputtelee astioita keittiössä ja olemme juuri ärjähtämässä ”MITÄ OIKEIN SÄHELLÄT!!, kännykkä piippaisi ja ilmoittaisi; ”Haluan olla tarpeellinen ja auttaa ihanaa ja kiireistä äitiäni tiskaamalla, mutta en osaa rauhoittua oppiakseni tiskaamisen taidon, jonka kovasti haluaisin oppia. Voitko auttaa minua oppimaan, äiti?”.

Tosiasiassa kännykät taitavat kuitenkin enemmän haitata lapsemme ymmärtämistä, kuin auttaa siinä. Lapsen aivoituksista pääsee jyvälle olemalla läsnä, seuraamalla lasta, tekemällä asioita lapsen kanssa, olemalla avoimena lapselle. Perhearjessa zen-tilainen läsnäolo ja avoimuus ei ole aina itsestään selvyys. Vanhemman huomiota tarvitaan muuallakin. Miten tasapainoilla huomiota vaativien asioiden ristitulessa?!

Perhekoutsin kanssa voi keskustella arkensa organisoimisesta. Perhekoutsi voi ”tulkata” lapsen käytöstä. Perhekoutsi ei ehkä tiedä valmiita vastauksia, mutta voi auttaa vanhempaa itse löytämään vastauksensa. Kokeile rohkeasti Perhekoutsia. Ja seuraa myös vauvaa, @vauvatwiittaa.