Pimenevät illat

lyhty ja lehmä

Niin se on syksy jälleen, illat pimenevät ja ihmiset vetäytyvät pihoilta kotiensa suojaan.

Tummennetulla tekstillä olevat lauseet ovat Jope Ruonansuulta lainatun hahmon sivupersoonan vastaväitteitä ehdotetuille  asioille…

Olisiko nyt siis aikaa viettää perheen kesken hieman enemmän aikaa esim. pelaillen lautapelejä, tehden ruokaa yhdessä, leikkien tai kirjaa lapsille lukien ja käydä uimassa perheen kanssa…No mutta miksi olisi? Eihän se arki muutu yhtään hitaammaksi, vaikka illat pimenevät. Ihme juttuja…

Voisiko ajatella, että yrittäisi ainakin kerran viikossa tai kerran kuussa viettää perheen yhteistä aikaa? Touhuisitte jotakin yhdessä. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja isoa, vaan ihan tavallista pientä, mutta  yhdessä tehden. No, ehkä voisi ottaa mietintään, mutta en lupaa mitään…

Vantaan Perhekoutsit kannustavat perheitä tekemään asioita yhdessä koko perheen kesken!

 

 

Mainokset

Kohtuus Kaikessa

#lmelkeinonnistuin#

Olen viime viikkojen aikana kuullut monta tarinaa siitä, miten vanhemmat kokevat huonommuutta mm.facebookin kautta. Omaa vanhemmuutta, perheen taloudellista tilannetta, omaa jaksamista ja oman ajan saatavuutta/käyttöä vertaillaan tuttavien ”postauksiin”. Syyllisyys kalvaa ja kateus iskee kun muut päivittävät facebookissa kaikkea sitä mistä itse haaveilee tai tietää jo, ettei se tule omassa perheessäsi onnistumaan. Tunnistan myös itsesssäni kyseisiä ominaisuuksia, ikävä kyllä. Olisikohan aika siis ottaa tunteet hallintaan ja järki käteen.

”Postaukset” ja ”selfiet” ovat vain nopeita otoksia eivätkä kerro koskaan koko tarinaa. On paljon mukavampaa laittaa kuva palavista kynttilöistä pöydällä (#ilovemylife#)kun esim. takana nököttävästä pyykkivuoresta. Tarkemmin ajateltuna kynttiläthän voivat olla palkinto itselle jostain päivän aikana tehdystä työstä, tai ne voivat olla ainoa valonlähde, kun halutaan pitää pölyt ja pyykkivuoret pois näkyvistä.Mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi, kun pyykkikone huutaa punaisella, astiavuori odottaa tiskipöydällä ja pikku Matti viskoo iltapuuroaan enemmän lattialle kuin suuhunsa.Ja paina siinä nyt sitten tykkää-nappulaa jos katselee viimeisiä kaveripostauksia kuntosalilta tai lenkkimaastosta ja itse makaa sohvalla rättiväsyneenä kaukosäädin kainalossa. Sapetuksen aihetta ei myöskään poista kiva postaus salaattilautasesta jos on lasten päiväunien aikaan sortunut hemmottelemaan itseään suklaalla ja kekseillä.Jos vain muistaisi, että kohtuudella kaikkea ja suodattimen läpi!

Eräs äiti kertoi, että toisten jakamat ulkomaanmatka postaukset saavat hänet aina kateelliseksi. Hän on kotona kahden pienen lapsen kanssa, eikä perheen tulot mahdollista matkailua ainakaan vielä. ”Suljen aina silloin facebookin pariksi päiväksi ja nautin lapsistani”. Nerokasta <3. Erään perheen isä kiteytti mielestäni todella hyvin sosiaalisen median aiheuttamat vanhemmuuspaineet” Onhan meilläkin kuvia yhdessä tekemisestä vaikka kuinka paljon, vaikkakaan ei facebookissa. Ei ne välttämättä ole niin ihmeellisiä, mutta meille tärkeitä, eikö se riitä?” Kyllä riittää!

Hyvät vanhemmat! Olkaa armollisia itsellenne. Tehkää asioita mistä te nautitte ja saatte voimaa ja hyvää mieltä. Ulkoilusta voi nauttia kävelemällä (ei tarvitse heti juosta maratonia eikä postata sports Trackeriin), rusketusta kasvoille saa ”fotosoppaamalla” ja vatsalihasliikkeitä voi tehdä olohuoneen lattialla, samalla kun katsoo lemppari sarjaa televisiosta. Pullantuoksua kotiin saa paistamalla (150 astetta n. 15 min)kanelia uunipellillä ja kaupan pakastealtaasta saa hyviä ja maistuvia ”kuvausmatskuja”.

Voimme kaikki siis tänään hyvillä mielin, rinta rottingilla sytyttää kynttilät ja postata #ilovemylife#, eikö totta?

Perunoita ja tilastoja

potatoes-411975_1280

Usein lasten kesäleireillä pääsee lukemaan tilastoja esimerkiksi perunoiden käytöstä: ”Tällä leirillä on kuorittu 2.675 perunaa.” Perhekoutsitkin ovat pitäneet tilastoja toiminnastaan. Yhtään perunaa emme ole käyttäneet. Sen sijaan olemme leikkipuistoissa, asukaspuistoissa, avoimissa päiväkodeissa, kouluissa, päiväkodeissa, netissä sekä asuntomessuilla tavanneet yli tuhat vanhempaa! Näille noin tuhannelle vanhemmalle olemme kertoneet Perhekoutseista, kyselleet heidän toiveita lapsiperhepalveluille ja keskustelleet lapsiperheen arjesta.

Perheen toivomuksesta olemme tiiviimmin työskennelleet 58 perheen kanssa. Nämä perheet ovat olleet moninaisia. On ydinperheitä, eroavia perheitä, eronneita perheitä, uusperheitä ja yhden vanhemman perheitä. Perheet ovatkin nykyään monenlaisia. Lapsi saattaa olla samaan aikaan perhe(id)ensä nuorin ja vanhin. Perheiden lapsimäärä on vaihdellut yhdestä kuuteen. Alakouluikäisiä on ollut 40 % ja 3-6 –vuotiaita 32 %. Näiden perheiden kanssa olemme olleet kontaktissa 245 kertaa; puhelimitse, viestein tai kasvotusten. 14 perheen kanssa on työskennelty vain puhelimitse ja 9 perheen kanssa vain sähköpostitse. Facebookissa olemme lähettäneet privaviestejä 10 vanhemman kanssa.

Perhekoutsien tilastoja tulee jatkossakin kasvattamaan perhekohtaisen työskentelyn lisäksi myös tukevat kohtaamiset peruspalveluissa. Tulemme näkymään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arjessa tavalla tai toisella. Tule siis nykimään sinisen koutsihupparin hihasta, kun sellaisen näet! Ja aina voit myös ottaa meihin yhteyttä puhelimitse tai internetitse: 043-8266279, vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi tai facebook.com/vantaanperhekoutsit.

Lahoavia vaiheita

”Just kun joku alkaa toimia, tulee vähintäänkin joku flunssa, joka sekoittaa pakan.”

Tämä on muistini mukaan tarkka lainaus eräältä käynniltämme avoimessa päiväkodissa. Lause liittyy siihen, kuinka kasvavan lapsen kanssa vanhempi haastetaan aina vaan mukauttamaan toimintaansa ja opettelemaan uusia tapoja ja rutiineja. Kun juuri opittiin hyvä systeemi selvitä hampaiden puhkeamisesta, tuleekin uusi vaihe.  Seisomaan nouseminen, päätön säntäily – hups, joko mentiin ylivilkkauden puolelle? – no ei menty, se olikin vaan taas yksi vaihe. 🙂 Ja näitä vaiheita jatkuu: uhmaikä, eskarin ja koulun aloitus, murrosikä jne.  Puhumattakaan niistä muista ohimenevistä vaiheista, kuten flunssat, mahataudit, korvatulehdukset, vesirokot ym. Ja vielä ne koko perhettä koskevat muutokset: sisaruksen syntymä, lemmikin hankinta, kodin vaihto tai vanhempien ero.Sienet kannossa2

Vanhemmuus on jatkuvaa muutoksessa elämistä. Se on sitä, että on vahvasti läsnä, haistelee tuulia ja tunnustelee, vieläkö tämä systeemi toimii vai onko aika muuttaa jotain. Se on oman lapsensa tuntemista läpikotaisin ja oman elämänkokemuksen vaivihkaista siirtymistä kasvavan lapsen käyttöön – hänen haluamiltaan osin. Se on uuden luomista, jatkuva prosessi. Se on kärsivällisyyttä, uudelleen aloittamista, toistoa – ja vielä vähän kärsivällisyyttä. Se on sitä, että uskaltaa heittää tarpeettomaksi käyneen rutiinin romukoppaan ja antaa menneiden juttujen lahota. Siitä vanhemmuudesta ne meidän kasvavat jälkeläisemme saavat sitä vahvaa elämän eliksiiriä, jonka avulla he vuorostaan kasvavat kohti uusia, omia ulottuvuuksiaan.