Kesäajan toimintaamme

No ohhoh, edellisestä blogistammehan on vierähtänytkin jo kuukausi! hourglass-1289781_640Hupsista keikkaa,
niin se aika vaan rientää.

Meillä on ollut tässä muutamien viikkojen ajan eri syistä johtuen henkilöstövajausta. Tämmöisinä poikkeusaikoina priorisoimme tietysti asiakastyön etusijalle ja bloggaus jää odottamaan parempaa hetkeä. Ilo on ollut huomata, että asiakastyö on saatu pidettyä pienemmästä porukasta huolimatta – ainakin meidän käsityksemme mukaan – ihan hyvällä mallilla. Edelleenkin tapaamisaikoja voi järjestyä jopa samalle viikolle ja ilta-aikoja on saanut koko ajan pisimmilläänkin noin parin viikon odotteluajalla.

playground-197979_640Kesälomat olemme siis jo aloittaneet ja niitä riittää aina tuonne elokuun puoliväliin saakka. Olemme kuitenkin tavoitettavissa läpi kesän eikä meillä ole ns. kesäsulkua, mikä monilla kaupungin toimipisteillä on. Liikumme kesäkaudella asukas- ja leikkipuistoissa eri puolilla Vantaata. Olisiko sinulla vinkkejä suosituista leikkipuistoista?

calendar-308517_640
Puhelinpäivystyksemme koutsipuhelimessa 043-8266279 on toiminnassa arkipäivisin siten, että vastaamme puheluihin heti, mikäli se on mahdollista. Joka tapauksessa tsekkaamme meille soitetut puhelut ja saamamme viestit joka arkipäivä. Vastauksemme tai takaisinsoittomme pitäisi siis pääsääntöisesti tulla samana tai seuraavana arkipäivänä. Päivittäinen päivystysaikamme vaihtelee kesällä työaikojemme mukaan.

Meille on koko vuoden ajan tullut säännöllisen epäsäännöllisesti viestiä, että meille ei saa lähetettyä sähköpostia. Ymmärtääksemme nämä tapaukset ovat olleet kuitenkin melko harvinaisia. Asia on selviteltävänä. Mikäli juuri sinulle kävisi näin, eikä sähköpostin lähettäminen onnistu osoitteeseen vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi, niin lähestythän meitä esim. facebook- tai vaikkapa tekstiviestillä, jossa voit kertoa oman sähköpostisi / puhelinnumerosi / facebook-yhteystietosi, mistä tavoitamme sinut parhaiten.sun-151763_640

Mukavaa kesää, kesälomaa ja myös työssäolemista, jos se kesääsi kuuluu!

t. Vantaan Perhekoutsit

 

Mainokset

Kiukuttaako?

Kiukkumittari

Kiukku on yksi tunne muiden joukossa ja siten yhtä sallittu kuin muutkin tunteet. Silti lapsen uhma-/kiukkukohtaukset ovat yksi yleisimmistä aiheista, joista perheiden kanssa keskustelemme. Miksi ne ovat vaikeita tilanteita ja mitä asiassa sitten voi tehdä?

  • Ihan ensiksi pohtisin hieman lapsen lähiympäristön henkilöitä. Löytyykö sukulaisista erilaisia temperamentteja omaavia aikuisia. Joskus apu voi löytyä ihan siitä, että ymmärtää itsensä ja lapsensa temperamenttieron. Jos lapsi kiihtyy nopeasti ja itse on huomattavasti rauhallisempi, voi kiukkukohtauksia olla rankempi vastaanottaa. Toisaalta rauhallisuus voi tuoda juuri sen riittävän kärsivällisyyden, jolloin temperamenttiero voi kääntyä vahvuudeksi.
  • Aina ymmärrys ei löydy temperamenteista. Seuraavaksi kannattaa tutkiskella kaikkia henkilöitä, jotka antavat lapselle mallia siitä, miten käyttäydytään, kun kiukku kasvaa. Miten vanhemmat itse toimivat suuttuessaan? Tuleeko huutoa herkästi? Millaisen mallin annat lapselle siitä, miten suuttuneena kuuluu käyttäytyä? Vähintä, mitä jokaisen vanhemman tulisi mielestäni tehdä, on harjoitella hillitsemään omaa käyttäytymistään. Voimme tehdä omasta hermostumisestamme samalla kasvattavan hetken, kun sanoitamme sitä, kuinka nyt on niin kiukkuinen olo, että täytyy vähän rauhoittua tms. Toki lapsella on myös paljon muita malleja kuin vanhemmat, mutta harjoittelu kannattaa yleensä aloittaa itsestä. Aika monella meistä sitä parannettavaa ja harjoiteltavaa löytyy jo itsestä.
  • Entäpä sitten, kun on jo treenattu ja näytetty lapselle mallia – ja silti lapsella menee yli. Ja ehkä juuri kun meillä oli ollut oikein mukava leikki- tai pelituokio hänen kanssaan ja tuleekin sitten se pettymys, joka salamannopeasti kehittyy kiukutteluksi ja lapsi alkaa raivota, heitellä esineitä, huutaa ja ehkä jopa lyödä. Mitä sitten? Mitä aikuinen voi tehdä silloin?

    Mielestäni ensisijaista on, että aikuinen pysyy rauhallisena – empatia on erittäin hyvä lisä. Itselläni rauhallisena ja empaattisena pysymistä auttaa ajatus siitä, että lapsen tunteiden säätelyjärjestelmä on vielä kehittymässä ja sitä keskeneräisempi, mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Aikuisen täytyy tarvittaessa suojata paitsi itseään myös lasta tai muita lähellä olevia henkilöitä vaaratilanteilta. Se tulisi kyetä tekemään rauhallisesti ja empaattisesti suhtautuen – ei itse vihastuen tilanteesta. (Toki toiminta itse riittävän nopeaa!) Miksi näin? Koska tunnekuohun tullessa sillä voimakkuudella, että lapsen säätely pettää, hän on tavallaan poissa tolaltaan, poissa raiteiltaan. Tuolloin lapsi kaipaa turvallista tilaa, missä palata takaisin raiteilleen. Takaisin ”normaaliin” olotilaan on se, mitä sekä lapsi että aikuinen haluavat, joten tavoite on molemmilla sama. Aikuisen pysyessä rauhallisena, lapsen rauhoittuminen nopeutuu. Tällä perustelen itselleni rauhallisena pysymistä silloin kun on kiire. Haluanko todellisuudessa hitaamman vai nopean kaavan mukaan käsitellä tämän kiukun.

    Jos lapsi sietää aikuiselta apua, kuten syliä, kosketusta tai puhetta, näitä kannattaa ilman muuta tarjota hänelle avuksi. Jos nämä suututtavat enemmän, anna lapsen vain olla riittävän lähellä, jotta oma rauhallisuutesi näkyy. Voit myös sanoittaa lapselle tunnetta: ”Harmi kun sulle tuli nyt noin iso kiukku, miten me saataisiin sun olo paremmaksi?” Jos lapsi pystyy kiukultaan kokeilemaan tyynyn lyömistä, jalan polkemista lattiaan, paikallaan hyppelyä, sanomalehtien repimistä, kiukun huutamista wc-pönttöön ja alas vetäisyä, suosittelen kokeilemaan. Joskus turvallisuuden nimissä lapsen joutuu ottamaan syliin, vaikka hän ei sitä haluaisikaan. Sitäkin tilannetta varten voi ennakolta, lapsen parempina hetkinä, harjoitella jonkin sylileikin tai jopa –hassuttelun, jonka avulla tilanteesta ei tule niin ikävä sävyltään vaan lapselle sopiva keino päästä takaisin raiteilleen. Kiukun rauhoituttua asiasta voi jutella lapsen ikätason mukaisesti ja kerrata vielä, mitä kiukkuisena ei saa tehdä ja mitä taas saa tehdä.

  • No entä kun se hermo sitten meni myös siltä aikuiselta, kun ei vaan kestänyt juuri tänään syystä tai toisesta enää yhtään kiukuttelua? Myös aikuinen menee tavallaan pois raiteiltaan suuttuessaan. Ainakin hän (samoin kuin lapsi) jättää hyödyntämättä aivojensa kehittyneemmät osat ja siirtyy toiminnassaan ns. liskoaivoille. Aikuinen ei siis pysty hyödyntämään omaa osaamistaan ja hänenkin toimintakykynsä on hetkellisesti rajoittunut. Siksi siis ensisijainen tehtävä on rauhoittaa itsensä ensin. Tässä voi myös puhua sitä omaa rauhoittumisprosessiaan ääneen, jolloin lapsi saattaa ajan kanssa ottaa siitäkin mallia. Joillakin toimii laulaminen tai hyräily hermoja rauhoittavana. Myös omaan hengitykseen keskittyminen (etenkin uloshengitykseen) voi auttaa. Ja toki aikuinenkin voi hyppiä vähän tasajalkaa, jos se helpottaa. Sillä tilanne saattaakin laueta nopeasti nauruksi, vaikka molemmille!
  • Muuta kiukkukohtauksiin liittyvää harjoittelua lasten kanssa on tilanteiden ennakointi. Lapsen on vaikea ymmärtää eilen/huomenna/kahden tunnin kuluttua/kohta – erilaisia ajan määreitä. Siksi jokin jo sovittu tunnin kuluttua tapahtuva tulee lapselle kuitenkin ikään kuin yhtäkkiä ja siitä voi syntyä pettymys ja kiukku. Ennakointi on asiana sen verran laaja, että siitä voisi kirjoitella ihan omankin bloginsa. Erilaisia keinoja ja apuvälineitä (kuvien käyttöä, tiimalaseja, viikkokalentereita, ajastimia ym.) voi käyttää ennakoinnissa – unohtamatta arjen rutiinien tuttua järjestystä. Ennakoinnista löytyy paljon luettavaa myös netistä ja koutsit auttavat myös suunnittelemaan teille sopivia keinoja!

Kiukkukohtaukset – ne kuuluvat siis lasten ja aikuistenkin elämään. Ne ovat voimakkaita kasvun paikkoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Toivotan teille mahdollisimman mukavia harjoitteluhetkiä aiheen parissa. Jos haluatte, niin me koutsit tsempataan ja tuetaan teitä mielellään harjoittelussa. Voimme myös yhdessä kanssanne yrittää keksiä niitä yksilöllisiä – juuri teidän perheellenne – soveltuvia toimintoja ja ratkaisuja, joiden avulla arki sujuisi paremmin. Ota yhteyttä!

Lisälukemista:

Kaksi kirjaa

Oikeesti, Aikuisten Oikeesti.

Olin eilen erään päiväkodin vanhempainillassa kertomassa Perhekoutsien työstä. Ihana päiväkoti, paljon vanhempia ja mukana painotuoreet esitteet, jes. Ennen vanhempainillan alkamista huomasin taas pohtivani erityisesti yhtä seikkaa; Miten osaisin oikeasti, aikuisten oikeasti tuoda esille sen, että meihin voi olla yhteydessä pienissäkin arjen asioissa, matalalla kynnyksellä jopa nimettömänä- ” Haloo”! Yhteydenotto ei velvoita tai sido mihinkään ja toiminta on maksutonta. Leimautumisen pelko kun sattuu vaan olemaan niin syvällä.

Saimme Koutsi-Kolleekan kanssa mielestäni erittäin hyvää ja ehkä asian avaavaakin palautetta erään perheen vanhemmilta. He vertasivat meitä muuton takia kotikaupunkiinsa jääneisiin sosiaalisiin verkostoihin; ystäviin ja omiin vanhempiinsa. Heillä oli tarve keskustella lapsista, jakaa tietoa ja saada peilauspintaa siihen, mikä on ikätason mukaista käytöstä ja mikä taas ei. Siinä me sitten yhdessä (koutsit ja perhe) mietimme erilaisia tapoja toimia,  keskustelimme lasten kirjallisuudesta ja peleistä, aikuisten opiskelusta yms. Niin sanotusti normijutskia.

Tuon parhaan palautteen, anteeksi toiseksi parhaan palautteen jälkeen muistin erään Mirjam Kallandin pitämän luennon, jossa hän vertasi Varhaisen Tuen työntekijöitä ” Professionaalisiin ystäviin”. Prof-ystävä kuuntelee, kannustaa, hyväksyy sinut sellaisenaan, jakaa ilot ja surut, mutta EI kuormita omilla ongelmillaan. Prof-ystävä ei toimi ”kaikkitietävänä työntekijänä” vaan vierellä kulkijana, tukijana. Ja ystävänä oleminen ei voi olla leimaavaa, vai mitä? Eikä some-maailma voi korvata aitoa, elävää ystävää vai mitä? Dalai Lama on sanonut : ”Jos haluat toisten olevan onnellisia , harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” Myötätuntotutkija Anna Pessin mukaan Dalain viesti on selvä: Auttajia on turha pitää muita parempina ihmisinä. Oikeesti, aikuisten oikeesti! Nyt pitäisi vaan saada vanhempien ajatukset leimautumisen pelosta pois kohti ääretöntä ja sen yli. Vantaa on palkannnut meidät teitä varten, miettikääpä sitä.

P.s Se paras palaute on tullut eräältä lapselta, joka nimesi Koutsit Elvi-tädiksi ja Herra Lindbergiksi Risto Räppääjän hengen mukaisesti : )

Elvi-täti

Vanhemmuus on maisema-arkkitehtuuria.

Virtaava vesi

Perhekoutsit ovat nyt tavanneet vantaalaisia lapsiperheitä auttamisen merkeissä pari viikkoa. Asiakasperheidemme arkihaasteet ovat olleet erotilanteita, lasten rajattomuutta, vanhempien väsymystä ja lasten erityistarpeita. Suuri osa asiakkuuksista on tullut meille yhteistyökumppaneilta ohjattuna. Muutamat perheet ovat ottaneet suoraan meihin yhteyttä. Suoria yhteydenottoja perheiltä toivomme lisää. Tilanne vaatinee meiltä lisää markkinointitoimenpiteitä. Perhekoutsien jalkautuminen kouluihin ja päiväkoteihin onkin alkanut. Kutsuja alakoulujen ja päiväkotien tilaisuuksiin otetaan ilolla vastaan lisääkin!

Viikon asiakastapaamisissa on tullut kaksi vertausta mieleen. Olen kuullut, että ”luonto ei tee mitään turhaan”. Esimerkiksi jokaisen kasvin jokainen osa on olemassa jotain tarkoitusta varten, vaikka ne näyttäytyisivätkin meille turhilta. Tämä tuli mieleen, kun kuuntelin vanhemman puhetta lapsestaan, joka ei tehnyt yhtään turhaa liikettä kodinhoidollisten tehtävien eteen. Kukkasissa ja teineissä on paljon samaa.

Toinen vertaus liittyy siihen miten lapset muovautuvat tähän maailmaan vanhempiensa mukaan. Vanhemmat ovat maasto ja lapset ovat vesi, joka virtaa maaston muotojen mukaan sinne minne on helpointa virrata. Vesi valitsee aina helpoimman reitin. Vesi ei ole lähtökohtaisesti ilkeää tai laiskaa, vaan se vaan toimii fysiikan lakien ja maaston muotojen mukaan. Tiiviissä vuorovaikutuksessa maaston muotojen kanssa. Vanhemmuus on maisema-arkkitehtuuria.

Perhekoutsit – Puutarha-asiantuntijasi jo vuodesta 2015!

Päivän musavinkki: Paleface, Askarrellaan maailmaa (Vier. Jonna Tervomaa) albumilta Luova tuho

Ihanat asiakkaat!

Komppaan edellistä blogitekstiä ja totean, että työn äärelle on todellakin ollut kiva palata – eikä vähiten sen vuoksi, että saimme – vihdoin – käynnistää asiakastyötä! Kaikki kunnia toki myös suunnittelulle ja valmistelulle, josta osa on kriittisen tärkeää asiakastyön onnistumiselle.

Suuri kiitos kuuKoulut alkavat kalenteri 2luu teille rohkeille vanhemmille, jotka olette jo olleet meihin yhteydessä joko puhelimitse, sähköpostilla tai facebook-viestein. On kiva huomata, että voimme työskennellä aidosti monikanavaisesti, eikä se jäänyt vain suunnitteluksi. Kiitos luottamuksesta, jota olette meille osoittaneet keskustelemalla asioistanne kanssamme ja/tai avaamalla meille kotinne ovet.  Olemmehan kuitenkin olemassa täällä vain teitä varten.

Koulut ja esikoulut alkavat ainakin meillä täällä Vantaalla ensi viikolla. Voisin kuvitella, että monessa perheessä lomarytmistä arkirytmiin siirtyminen aiheuttaa jonkin verran stressiä tai väsymystä. Aiheesta on kirjoitettu viime päivinä useissa lehdissä sekä MLL blogissa, jossa suositellaan vanhempia varaamaan aikaa kaikenikäisille koululaisille.

Jos ohjeista huolimatta jokin jää mietityttämään tai haluaisit vain purkaa kuormaa ja jutella jollekin, oleppa hyvä ja kilauta Koutsille, puh: 043-8266279 (ma-pe klo 10-18).