Voisiko muna olla kanaa viisaampi

Mediassa on viime aikoina ollut erittäin hyviä artikkeleita, keskusteluja ja kannanottoja liittyen lasten ja nuorten pelaamiseen ja sen rajaamiseen, netin käyttöön jne. Sama asia on askarruttanut myös monia Perhekoutseihin yhteyttä ottaneita perheitäkin. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että erilaisten ”toosien” ja ”vempeleiden” käyttö on lisääntynyt perheissä, mutta onko kaikki käytettävät sovellukset haitallisia, on mielipiteitä jakava seikka. Kolikolla kun tuppaa olemaan aina kaksi puolta. Olen huomannut , että kaikissa asian tiimoilta julkaistuissa aihekokonaisuuksissa on ollut muutamia yhteneväisiä kommentteja.

  • Mitkään laitteet eivät korvaa läsnäolevaa, rehellistä vuorovaikutusta, keskustelua face to face.
  • Aikuisien on tärkeä tiedostaa miten heidän toimintansa ja esimerkkinsä vaikuttavat lasten mediatottumuksiin. Syyttelyn sijaan voisi olla peiliin katsomisen paikka.
  • Vanhempien tehtävä on pitää pintansa. Pelien rajoittaminen ja sen seuraaminen on ihan välttämätöntä. Ikärajat eivät ole mitään suosituksia, vaan on selvästi lainrikkomus, jos niitä ei noudateta( varsinkin K18-pelit).
  • Mitään tarkkaa ja ammatillista rajaamista ei esim. koneella vietetystä ajasta ole. Jokaisen vanhemman on mietittävä yksilöllisesti oman perheen ja vielä jokaisen lapsen kohdalla sopiva aika. Lapsella ja nuorella pitää olla myös muita harrastuksia ja tekemistä sekä sosiaalista verkostoa ympärillään.woman-1222804_1280

Tänä päivänä ei ole mitenkään outoa, että kukin perheenjäsen on omalla koneellaan näpyttelemässä jotain, ja että perheen sisäisen vuorovaikutuksen hoitavat erilaiset tekniset laitteet keskenään 🙂 Tähän hurmioon ovat hurahtaneet niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.

No mitä vanhemmat voivat sitten tehdä jos lapsen ”netissä roikkuminen” alkaa huolestuttamaan?  Perhekoutsina olen kuullut paljon erilaisia toimintatapoja, mitä vanhemmat ovat jo ottaneet käyttöön. On olemassa kuulemma esto-ohjelmia, jotka katkaisevat netin tiettynä aikana. Eräs viiden lapsen äiti kertoi keräävänsä joka ilta lastensa puhelimet itselleen ja antavansa ne sitten aamulla taas käyttöön. Munakellon käyttö ajastimena, pelivuorojen aikatauluttaminen ovat olleeet käytössä ahkerasti. (Munakellon voi korvata kätevästi älypuhelimeen saatavalla ”kidstimer-soveluksella). Näissäkin asioissa on parempi sopia selvät säännöt, kuin vaahdota joka päivä tunnepitoisesti samasta asiasta äänivalleja rikkoen. Jos kone sammuu, on se sitten siinä. Jos ajastin näyttää pelivuoron siirtymisen toiselle, on sitten siinä.

Pelastakaa lapset ry:n työntekijä Netta Vahteri(lapset ja digitaalinen media) puhui erään koulun vanhempainillassa hyvin siitä, miten vanhemmat voivat kääntää oman tietämättömyytensä (esim. snäppäily) yhteiseksi oppimiskokemukseksi lapsen kanssa. Aito mielenkiinto ja toteamus ”En tiedä tästä mitään, mutta voisitko näyttää ja opettaa minulle” on parempi vahtoehto kuin se ”vaahtoaminen”. Samalla kertaa aikuinen voi selvittää lapsensa tietämystä ohjelman turvallisuudesta ja keskustella nettimaailman vaaroista. Oma kokemukseni on, että sosiaalisen median hallinta ja tietoteknillinen osaaminen on paljon parempaa tämän päivän nuorilla, kuin näin sähkökirjoituskoneella lopputyönsä tehneellä myöhäisteinillä. 🙂 Tai saati sitten äidilläni, jonka mielestä skype on  sairaus, johon hänen naapurinsa on saanut lääkkeitä. 🙂 Pakko on kysyä jälkikasvulta neuvoa.

Uusia sovelluksia tulee ulos niin nopeaan tahtiin, että ajantasalla pysyminen on mahdotonta. Minun lapsuudessani, jos halusi tietää jotain, sitä kysyttiin vanhemmilta. Nykyään setä google tietää kaiken. Minun lapsuudessani aikuiset pystyivät  säätelemään annetun tiedon laatua, määrää ja kuormittavuutta ikäni mukaan. Setä google ei pysty. Tähän ajankohtaiseen pulmaan on onneksi herätty, ja on olemassa paljon erilaisia nettiauttamisen tahoja.

Aineistoja/linkkejä vanhemmille:

Palveluja nuorille:

  • Help.somen-sovellus alle 18-vuotiaille. Help.somen avulla voi saada apua esim. erilaisissa kiusaamis-ja häirintätapauksissa, seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
  • Nettipoliisi neuvoo rikosasioissa
  • Netari ja MLL:n chat auttavat ja tukevat arjessa

Vanhempien on hyvä muistaa kolmen K:n
sääntö:

Kiinnostu, Keskustele ja tarvittaessa Katkaise 🙂

 

 

Joulu tulee-Oletko valmis?

Nyt se on lähellä. Ensimmäiset luukut joulukalenterista on aukaistu ja enää 22 yötä jouluun, TipTapTipeTap. Joulu ja sen tuleminen on kirvoittanut monia keskustelunaiheita perhekahviloissa, asukaspuistoissa, avoimissa päiväkodeissa, kotikäynneillä, kahvitauoilla, kaduilla ja toreilla. Joulu on selvästikin juhla, joka herättää tunteita meissä kaikissa. Johtuuko se siitä, että meillä kaikilla on jouluun liittyviä muistoja vai siitä, ettei joululta oikein voi välttyä. Ensimmäiset kaupalliset lelulehtiset kolahtavat postiluukusta jo lokakuussa, samoin kauppojen hyllyt alkavat pursuamaan joulutavaraa ennen kuin on edes kesäkamoista päästy eroon. Työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa puhutaan joululomasta ja katuvaloissa vilkkuvat tähdet heti ensimmäisten hämäräkelien tultua.

Joulu

Koutsina olen kohdannut perheitä, joissa ”tonttukortti” on otettu käyttöön jo lokakuussa. Erään perheen isä tuuletteli hurmioissaan sitä, miten lapset pukevat niin reippaasti vaatteet päälle kun vähän mainitseekin tonttujen tarkkailevista silmäpareista.(Toki kävimme keskustelua siitä, että toukokuussa tuota korttia ei ehkä kannata enää käyttää). Pohjois-Suomessa asuvan ystäväni lapsen urheiluseura on vienyt tänä vuonna tonttuteeman vielä hiukan pidemmälle; Perheet voivat tilata tonttuja vilahtamaan ikkunan taakse pientä korvausta vastaan 🙂 Mitä kaikkea Joulu tuokin tullessaan. Mikä sitten joulussa on oikein ja mikä väärin? Ja kuka sen oikein määrittää?

Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että jokainen perhe tekee joulustaan juuri sen näköisen kun haluaa. Sukulaisia ei tarvitse pyytää jouluksi vierailulle, jos seurauksena on riitelyä ja pahaa mieltä. Jouluna voi syödä kanaa tai lihapullia, jos kukaan ei tykkää kinkusta. Jouluun liittyy kuitenkin paljon traditioita, jotka velvoittavat meitä toimimaan ehkä tietyllä, ei aina niinkään halutulla tavalla. Yhteisen sävelen löytyminen mahdollisimman vähäisillä riitasoinnuilla olisi varmaan se halutuin tapa. Ajatus, että kaikilla perheenjäsenillä olisi mahdollisuus rauhalliseen ja kiirettömään jouluun. Välillä se voi tarkoittaa jostain luopumista ja jonkun asian uudelleen miettimistä. Oman näköisen joulun tekeminen voi olla välillä mahdotonta esim. perheen taloudellisen tilanteen takia. Onneksi on paljon yhdistyksiä, seurakuntia ja erilaisia tahoja, jotka yrittävät helpottaa ja auttaa joulumielen löytymisessä. Erään perheen yksinhuoltaja isä kiteytti joulun sisällön näin: ”Meillä lapset ovat saaneet viimeksi kaksi vuotta sitten lahjoja, eikä meillä ruokakaan nyt niin ihmeellistä ole, mutta me olemme perheenä yhdessä. Se on tärkeintä”.

Itse huomaan (jälkikasvun jo ”tonttukortti-iän” ohittaneena) odottavani eniten myös sitä yhdessä olemista. Sitä olotilaa kun voi vaan olla. Pipareiden leipomisen sijaan voin laittaa kanelia ja muita mausteita uunipellille ja tupsauttaa tuoksut ilmoille  ja nauttia kaupan tekeleitä hyvällä omallatunnolla. Voin syöttää villakoiria sen sijaan että jyystäisin hammasharjalla pesuhuoneen kaakeleita ja pesisin kaikki kaapit ja katot. Kolmesta asiasta en suostu luopumaan: Kinkusta, kuusesta ja ”Lumiukko”-animaatiosta. Ne ovat vain minun perheeni Traditioita.

.

Hyvää Joulunodotusta!

P.S Voit lukea ja  seurata joulunajan ajatuksia, pohdintoja ja mietteitä lisää Vantaan perheneuvolan facebook sivuilla, jossa joka päivä aukeaa uusi luukku.

 

Kohtuus Kaikessa

#lmelkeinonnistuin#

Olen viime viikkojen aikana kuullut monta tarinaa siitä, miten vanhemmat kokevat huonommuutta mm.facebookin kautta. Omaa vanhemmuutta, perheen taloudellista tilannetta, omaa jaksamista ja oman ajan saatavuutta/käyttöä vertaillaan tuttavien ”postauksiin”. Syyllisyys kalvaa ja kateus iskee kun muut päivittävät facebookissa kaikkea sitä mistä itse haaveilee tai tietää jo, ettei se tule omassa perheessäsi onnistumaan. Tunnistan myös itsesssäni kyseisiä ominaisuuksia, ikävä kyllä. Olisikohan aika siis ottaa tunteet hallintaan ja järki käteen.

”Postaukset” ja ”selfiet” ovat vain nopeita otoksia eivätkä kerro koskaan koko tarinaa. On paljon mukavampaa laittaa kuva palavista kynttilöistä pöydällä (#ilovemylife#)kun esim. takana nököttävästä pyykkivuoresta. Tarkemmin ajateltuna kynttiläthän voivat olla palkinto itselle jostain päivän aikana tehdystä työstä, tai ne voivat olla ainoa valonlähde, kun halutaan pitää pölyt ja pyykkivuoret pois näkyvistä.Mutta sitäpä ei tule ajatelleeksi, kun pyykkikone huutaa punaisella, astiavuori odottaa tiskipöydällä ja pikku Matti viskoo iltapuuroaan enemmän lattialle kuin suuhunsa.Ja paina siinä nyt sitten tykkää-nappulaa jos katselee viimeisiä kaveripostauksia kuntosalilta tai lenkkimaastosta ja itse makaa sohvalla rättiväsyneenä kaukosäädin kainalossa. Sapetuksen aihetta ei myöskään poista kiva postaus salaattilautasesta jos on lasten päiväunien aikaan sortunut hemmottelemaan itseään suklaalla ja kekseillä.Jos vain muistaisi, että kohtuudella kaikkea ja suodattimen läpi!

Eräs äiti kertoi, että toisten jakamat ulkomaanmatka postaukset saavat hänet aina kateelliseksi. Hän on kotona kahden pienen lapsen kanssa, eikä perheen tulot mahdollista matkailua ainakaan vielä. ”Suljen aina silloin facebookin pariksi päiväksi ja nautin lapsistani”. Nerokasta <3. Erään perheen isä kiteytti mielestäni todella hyvin sosiaalisen median aiheuttamat vanhemmuuspaineet” Onhan meilläkin kuvia yhdessä tekemisestä vaikka kuinka paljon, vaikkakaan ei facebookissa. Ei ne välttämättä ole niin ihmeellisiä, mutta meille tärkeitä, eikö se riitä?” Kyllä riittää!

Hyvät vanhemmat! Olkaa armollisia itsellenne. Tehkää asioita mistä te nautitte ja saatte voimaa ja hyvää mieltä. Ulkoilusta voi nauttia kävelemällä (ei tarvitse heti juosta maratonia eikä postata sports Trackeriin), rusketusta kasvoille saa ”fotosoppaamalla” ja vatsalihasliikkeitä voi tehdä olohuoneen lattialla, samalla kun katsoo lemppari sarjaa televisiosta. Pullantuoksua kotiin saa paistamalla (150 astetta n. 15 min)kanelia uunipellillä ja kaupan pakastealtaasta saa hyviä ja maistuvia ”kuvausmatskuja”.

Voimme kaikki siis tänään hyvillä mielin, rinta rottingilla sytyttää kynttilät ja postata #ilovemylife#, eikö totta?

Oikeesti, Aikuisten Oikeesti.

Olin eilen erään päiväkodin vanhempainillassa kertomassa Perhekoutsien työstä. Ihana päiväkoti, paljon vanhempia ja mukana painotuoreet esitteet, jes. Ennen vanhempainillan alkamista huomasin taas pohtivani erityisesti yhtä seikkaa; Miten osaisin oikeasti, aikuisten oikeasti tuoda esille sen, että meihin voi olla yhteydessä pienissäkin arjen asioissa, matalalla kynnyksellä jopa nimettömänä- ” Haloo”! Yhteydenotto ei velvoita tai sido mihinkään ja toiminta on maksutonta. Leimautumisen pelko kun sattuu vaan olemaan niin syvällä.

Saimme Koutsi-Kolleekan kanssa mielestäni erittäin hyvää ja ehkä asian avaavaakin palautetta erään perheen vanhemmilta. He vertasivat meitä muuton takia kotikaupunkiinsa jääneisiin sosiaalisiin verkostoihin; ystäviin ja omiin vanhempiinsa. Heillä oli tarve keskustella lapsista, jakaa tietoa ja saada peilauspintaa siihen, mikä on ikätason mukaista käytöstä ja mikä taas ei. Siinä me sitten yhdessä (koutsit ja perhe) mietimme erilaisia tapoja toimia,  keskustelimme lasten kirjallisuudesta ja peleistä, aikuisten opiskelusta yms. Niin sanotusti normijutskia.

Tuon parhaan palautteen, anteeksi toiseksi parhaan palautteen jälkeen muistin erään Mirjam Kallandin pitämän luennon, jossa hän vertasi Varhaisen Tuen työntekijöitä ” Professionaalisiin ystäviin”. Prof-ystävä kuuntelee, kannustaa, hyväksyy sinut sellaisenaan, jakaa ilot ja surut, mutta EI kuormita omilla ongelmillaan. Prof-ystävä ei toimi ”kaikkitietävänä työntekijänä” vaan vierellä kulkijana, tukijana. Ja ystävänä oleminen ei voi olla leimaavaa, vai mitä? Eikä some-maailma voi korvata aitoa, elävää ystävää vai mitä? Dalai Lama on sanonut : ”Jos haluat toisten olevan onnellisia , harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” Myötätuntotutkija Anna Pessin mukaan Dalain viesti on selvä: Auttajia on turha pitää muita parempina ihmisinä. Oikeesti, aikuisten oikeesti! Nyt pitäisi vaan saada vanhempien ajatukset leimautumisen pelosta pois kohti ääretöntä ja sen yli. Vantaa on palkannnut meidät teitä varten, miettikääpä sitä.

P.s Se paras palaute on tullut eräältä lapselta, joka nimesi Koutsit Elvi-tädiksi ja Herra Lindbergiksi Risto Räppääjän hengen mukaisesti : )

Elvi-täti

Pelaako tiiminne samaan maaliin?

Tällä viikolla julistettiin Valtakunnallinen Koulurauha (www.koulurauhaa.fi). Julistuksen mukaan koulurauha on mm.sitä että

  •   Otetaan muut huomioon
  •   Luodaan ilmapiiri missä kaikki uskaltavat ilmaista oman mielipiteensä
  •   Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Julistuksen tärkein sanoma on, että yhdessä olemme vahvoja, jokainen on vastuussa yhteisestä hyvinvoinnista ikätasonsa mukaisesti ja että yhteinen ponnistelu kantaa hedelmää. Luomalla yhteiset pelisäännöt ” Fair play”-meiningillä kaikkien on helpompi toimia ja puuttua ilmeneviin epäkohtiin. Kukaan ei jää yksin. Mielestäni koulurauhan julistuksen innoittamana voisimme julistaa valtakunnallisen ”Perherauhan ”alkavaksi tästä päivästä lähtien.

Yhteiset pelisäännöt helpottavat perheenkin arkea, yhdessä toimimista tietyissä tilanteissa. Säännöt vaativat keskustelua, toisten mielipiteiden huomioimista, erilaisuuden sietämistä, ja tietenkin oikeudenmukaista johtajuutta. Lasten kanssa johtajuus on aina aikuisella. Perheessä voidaan pitkälti miettiä yhdessä tiettyjä linjauksia, mutta paljon on asioita mistä vain aikuiset päättävät.Vastasyntynyt vauva on avoin, tyhjä kirja joka täyttää sivujaan opettelemalla edellä mainittuja asioita turvallisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. ” Johtajuus ” ei ole sisäänrakennettu ominaisuus.SM_jalkapallo_0857_1146_7

Aikuiset ovat toisaalta joukkuepelaamisen erotuomareita. He joutuvat ottamaan vastaan tunteenpurkauksia ja kestämään lasten  pahaa oloa (sitä kun aina ei saa mitä haluaa eivätkä asiat mene kuin elokuvissa). Eihän esim. jalkapallossakaan pelaajat määrää sääntöjä ja niiden rikkomisesta tulevia rangaistuksia. Yritystähän kyllä pelaajilla on, ja näyttelijänlahjat päääsevät oikeuksiinsa. Tuomarit joutuvat kaivamaan taskustaan varoituskortteja ja puhaltamaan peliä poikki, jos se äityy pahaksi ja rumaksi. Joukkueessa tämä näkyy ja tuntuu, mutta ” Koutsauksen” avulla tilanteet puretaan ja käydään läpi ja siirrytään eteenpäin. Joukkue, niin kuin  myös perhe on yhdessä vahva vaikka yksittäisiä ylilyöntejä tuleekin. Tuomareiden, valmentajien ja vanhempien on pakko tietää eri ikäkauteen liittyvät ominaissäännöt. Tai ainakin heillä on oltava joku vihkonen, toinen saman ammattikunnan edustaja tai jopa oma henkilökohtainen ”Koutsi” vertaistukena ja peilipintana. Eri ikäisiltä lapsilta voi vaatia hieman eri asioita ja samalla he pääsevät vaikuttamaan enemmän pelin etenemiseen kun tiedot ja taidot karttuvat. Näinhän se on koulumaailmassakin. Ekaluokkalaiset ovat eri asemassa kuin peruskoulunsa päättämässä olevat nuoret.

Perheen, koulun ja muiden yhteistyötahojen kanssa lapsi oppii tarvittavat ihmissuhdetaidot ja pelisäännöt aikuisuutta, työelämää ja uutta, omaa ”tiimiä” eli mahdollista omaa perhettä varten.

Julistakaamme siis alkavaksi Koulurauha, Perherauha ja Yhteisörauha, ugg!

Ennen vanhaan kun kakarat eivät olleet kunnolla, he joutuivat Tanariin (= Ford Taunus). Nykyään he pääsevät ”Tiimipalaveriin” ja mahdollisesti henkilökohtaiseen ”koutsaukseen”.

Kumman sinä valitsisit?

Arki on asenne

Virkistävän loman jälkeen on aina kiva palata työn äärelle. Kesäloma tuli siis vihdoin, se oli ja meni ja nyt alkaa arki. Suomessa vietetyn loman jälkeen ei juurikaan ole rusketusraitoja mitä esitellä työkavereille, mutta tapahtumia ja hetkiä on sitäkin enemmän mitä muistella.

Jokainen viettää lomansa haluamallaan tavalla, tai ainakin yrittää. Villi veikkaukseni on, että  lomailuun kuuluu olennaisesti poikkeavat rutiinit. Moni näkeekin melkoisesti vaivaa järjestääkseen ihanan loman, odotukset voivat olla korkealla, joskin ne voivat olla hyvinkin erilaisia perheenjäsenten kesken. Entä jos odotukset pettävät? Aurinko ei paista, hyttysiä on liikaa, auto hajoaa, iskee kesäflunssa jne. Siinäkö se sitten oli ja taas pitää jaksaa vuosi……

Helsingin sanomissa (2.8.2015) oli Tampereen yliopiston lomatutkijan Jessica De Bloomin mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten hyvin vietetty arki palauttaa yhtä hyvin kuin loma. Se ei välttämättä tapahdu itsestään, vaan jokaisen on nähtävä hiukan vaivaa järjestääkseen arkeaan uudestaan. ”Usein olemme liian laiskoja huomaamaan, että lomalla ilahduttavia asioita voisi tehdä myös arkena.” Jessica kertoo.

Mitä se voisi tarkoittaa? Työnantaja tuskin ilahtuu päivän aikana nukuttavista päikkäreistä tai auringonottamisesta bikineissä keskellä parkkipaikkaa : ) Lapsiperheen näkökulmasta voisin kuvitella sen tarkoittavan esim. sitä, että arjen aikataulutusta mietittäisiin uudestaan. Voisiko yksittäisistä harrastuksista karsia ja lisätä perheen yhteistä aikaa esim. lautapeli-/elokuvailtojen muodossa? Retkeillä lähimaastossa? Chillailla tekemättä mitään aikatauluja? Lomatutkijan viesti on selkeä; ”Joutenolo tekee monelle loman, ja aivot rakastavat tyhjäkayntiä myös arkena.” Joutenoloakin voi opetella.

Please park here

Asiaa voisi ajatella myös siltä kantilta, että vuodessa on 365 päivää, joista keskimäärin lomailemme 35-40 päivää. Lyhyen matematiikan oppimäärällä voisin väittää, että elämme arkea suhteellisen paljon enemmän kuin varsinaista lomaa. Miksi emme siis asettaisi panoksia arjessa ilahduttavien asioiden vaalimiseen, perheen yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen.

Perhekoutsien arki alkoi eilen ja täällä istumme taas sorvin ääressä. Keskisuomalaisena, äidinmaidossa rallienglannin saaneena ja Jari-Matti Latvalan voiton kunniaksi koutsien mottona on: ”Moor Gääs, Nou Breiks ”. Kyseisen väitteen perustan siihen, että työhuoneessa käy semmoinen pöhinä ja porina. Asuntomessujen alussa avattuun kyselyyn saatiin vastauksia 138 kpl ja vastauksia kootaan intoa puhkuen. Kiitos kaikille osallistuneille! Perhekoutseihin saa yhteyden puhelimitse (043 826 6279) ma-pe klo 10:00-18:00, muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan tai sähköpostiin vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi. Meidät löydät myös facebookista!

Koutsien kesäkiertue rules

Perhekoutsit ovat jalkautuneet rytinällä Vantaalle. Olemme kiertäneet asukaspuistoja, leikkipuistoja, ja valveutuneet koutsibongarit ovat tehneet havaintoja jopa Vetokannaksen beach partyillakin : ) Kesän imagoon sopien olemme heittäneet verkkoja vesille ja tähän astiseksi saaliiksi on jäänyt lukuisia kohtaamisia vantaalaisten perheiden ja myös tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kiertueen lomassa meitä on luultu niin lehtimyyjiksi kuin toimittajiksikin. Tamahän vaan kertoo Perhekoutsien moninaisuudesta, eikö totta  : )? Perheiden kanssa jutustellessa ja some-viestinnän kautta esille on noussut paljon erilaisia ja samojakin toiveita ja teemoja liittyen arjen haasteisiin, kuormittaviin elämäntilanteisiin ja lasten kasvatukseen liittyviin asioihin. Tässä muutama esimerkki kirjatuista palvelutoivomuksista:

  • Lastenhoitoakoutsit Vetokannaksella 2
  • Kotityöapua ja kevyttä perhetyötä
  • Kerhotoimintaa alle 3-vuotiaille, vauvatyötä
  • Ohjattuja vertaisryhmiä, ilta-ryhmiä
  • Verkossa toimivaa valmennuspalvelua
  • Palveluneuvontaa
  • Kiertäviä perhekahviloita, liikkuvia asukaspuistoja
  • Vertaistukea

Tässä kohtaa Koutsina on helppo todeta, että monia näitä palveluja on jo saatavilla ja olemme välittäneet toiveita jo eteenpäin esim. varhaiskasvatukselle. Koutseista on toivottu myös ”asiointiapuria” ja ”mukaanlähtijää, ”kuuntelijaa” ja ”Tukihenkilöä”. Näihin toiveisiin pystymme varmasti vastaamaan. Vertaisryhmien toiveteemoja ovat olleet mm. lasten unirytmit, avioero, synnytyksen jälkeinen masennus, vanhempana jaksaminen ja vanhemmuus lasten eri ikäkausina. Tukiverkostojen uupuminen ja ammatillisen palveluohjauksen tarve on noussut vanhempien puheista esille.

No mitä Koutsit ovat sitten saalilleen tähän mennessä tehneet: Yhteiskumppaneiden kanssa on jo sovittu syksyllä alkavia ryhmiä ja asukaspuistoissa tulemme olemaan säännöllisesti ainakin kerran kuukaudessa. Koutsikalenterissa on merkintöjä myös palavereista koulujen, vanhempainyhdistysten ja eri varhaiskasvatustahojen kanssa, ja tietenkin tilaa tavata teitä, Perheitä. Korvat ovat siis olleet auki tapaamisissa ja mielipiteillä ja toivomuksilla on oikeasti suuri merkitys meille!

Elokuussa, 4.8.2015 avautuu koutsipuhelin, joka on avoinna ma-pe klo 10:00-18:00. Facebookit ja muut some-kanavathan ovat jo aktiivisia! Eli tartu rohkeasti luuriin, laita viestiä tai kirjoita kortteja/kirjeitä meille tai tule juttusille.

P:S Koutsibongareille tiedoksi, että näköhavaintoja Perhekoutseista voi tehdä asuntomessuilla 10.7.-19.7.2015. Meiltä voi pyytää nimmareita ja yhteiskuvakin on mahdollinen.