Helpompaa arkea, t.Perhekoutsit

Me koutsit olemme päässeet osallistumaan ohjaajan roolissa muutamaan keskusteluryhmään päiväkodeissa. Keskusteluryhmä on voitu järjestää avoimen päiväkodin avoimena tapahtumana tai tietyn päiväkodin tiety(i)lle ryhmille suunnattuna keskusteluryhmänä. Aiheet ovat olleet mahdollisimman lähellä ihan tavallista arkea; esim. rajat, rutiinit, tunteet, uni ja ruoka.

spill-499373_1280On ollut mukava huomata, kuinka yhden vanhemman ääneen lausuma rasittava hetki on saanut muilta läsnäolijoilta hyväksyvää nyökyttelyä – ”ymmärrän tasan mitä tarkoitat”. Hänen lopettaessaan kertomisensa, toinen voi jatkaa siitä, miten samankaltainen tilanne heillä on ollut. Se ymmärrys ja myötätunto on jotain sellaista, jota on helpointa saada kutakuinkin samassa elämäntilanteessa olevalta toiselta ihmiseltä ja siitä saa voimaa arkeen. On myös joskus vapauttavaa saada nauraa omille puutteilleen vanhempana – sillä tuskinpa sitä täydellistä vanhempaa on vielä löytynyt. On helpottavaa, kun voi tuntea, ettei ole yksin näiden vaikeiden hetkien kanssa; joku ymmärtää minua.

Se, mikä näissä ryhmissä on ollut myös hedelmällistä, ovat ratkaisuehdotukset. Useimpiin esille nousseisiin tavanomaisiin arjen tilanteisiin on löytynyt joltakulta toiselta vanhemmalta tai meiltä ohjaajilta joku mahdollinen tapa toimia, jota voi kokeilla arkea helpottamaan. Jollakin vanhemmista voi olla myös jo isomman sisaruksen kanssa läpikäytplaymobil-451203_1280y tilanne ja heillä on toiminut jokin ratkaisu. Me ohjaajatkin olemme vanhempia ja sen lisäksi ammatin kautta tulee joitakin asioita opittuina. Ainakin jotkut vanhemmista ovat saaneet heti arjen ongelmakohtiin helpotusta.

Tämä on mielestäni juuri se juttu, mikä on meidän koutsauksessakin olennaista: etsitään niitä pieniä helpotuksia nykyiseen arjen tilanteeseen, jotta voimavaroja vapautuisi edes hieman johonkin muuhun. Jotkut jutut tulevat vinkeistä, jotkut jonkin uuden näkökulman löytämisestä, toiset taas vaativat jonkin aikaa kestävää harjoittelua. Harjoittelun aikana kuljemme rinnalla ja tsemppaamme – vähän kuin personal trainerit!

En malta olla lainaamatta tähän loppuun yhdestä saamastamme asiakaspalautteesta näitä sanoja, jotka lämmittävät kyllä koutsin mieltä:

”Kiitos kauheasti saamastamme jeesistä, se pelasti meidän arjen!”

hands-1179560_640

Mainokset

Kiukuttaako?

Kiukkumittari

Kiukku on yksi tunne muiden joukossa ja siten yhtä sallittu kuin muutkin tunteet. Silti lapsen uhma-/kiukkukohtaukset ovat yksi yleisimmistä aiheista, joista perheiden kanssa keskustelemme. Miksi ne ovat vaikeita tilanteita ja mitä asiassa sitten voi tehdä?

  • Ihan ensiksi pohtisin hieman lapsen lähiympäristön henkilöitä. Löytyykö sukulaisista erilaisia temperamentteja omaavia aikuisia. Joskus apu voi löytyä ihan siitä, että ymmärtää itsensä ja lapsensa temperamenttieron. Jos lapsi kiihtyy nopeasti ja itse on huomattavasti rauhallisempi, voi kiukkukohtauksia olla rankempi vastaanottaa. Toisaalta rauhallisuus voi tuoda juuri sen riittävän kärsivällisyyden, jolloin temperamenttiero voi kääntyä vahvuudeksi.
  • Aina ymmärrys ei löydy temperamenteista. Seuraavaksi kannattaa tutkiskella kaikkia henkilöitä, jotka antavat lapselle mallia siitä, miten käyttäydytään, kun kiukku kasvaa. Miten vanhemmat itse toimivat suuttuessaan? Tuleeko huutoa herkästi? Millaisen mallin annat lapselle siitä, miten suuttuneena kuuluu käyttäytyä? Vähintä, mitä jokaisen vanhemman tulisi mielestäni tehdä, on harjoitella hillitsemään omaa käyttäytymistään. Voimme tehdä omasta hermostumisestamme samalla kasvattavan hetken, kun sanoitamme sitä, kuinka nyt on niin kiukkuinen olo, että täytyy vähän rauhoittua tms. Toki lapsella on myös paljon muita malleja kuin vanhemmat, mutta harjoittelu kannattaa yleensä aloittaa itsestä. Aika monella meistä sitä parannettavaa ja harjoiteltavaa löytyy jo itsestä.
  • Entäpä sitten, kun on jo treenattu ja näytetty lapselle mallia – ja silti lapsella menee yli. Ja ehkä juuri kun meillä oli ollut oikein mukava leikki- tai pelituokio hänen kanssaan ja tuleekin sitten se pettymys, joka salamannopeasti kehittyy kiukutteluksi ja lapsi alkaa raivota, heitellä esineitä, huutaa ja ehkä jopa lyödä. Mitä sitten? Mitä aikuinen voi tehdä silloin?

    Mielestäni ensisijaista on, että aikuinen pysyy rauhallisena – empatia on erittäin hyvä lisä. Itselläni rauhallisena ja empaattisena pysymistä auttaa ajatus siitä, että lapsen tunteiden säätelyjärjestelmä on vielä kehittymässä ja sitä keskeneräisempi, mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Aikuisen täytyy tarvittaessa suojata paitsi itseään myös lasta tai muita lähellä olevia henkilöitä vaaratilanteilta. Se tulisi kyetä tekemään rauhallisesti ja empaattisesti suhtautuen – ei itse vihastuen tilanteesta. (Toki toiminta itse riittävän nopeaa!) Miksi näin? Koska tunnekuohun tullessa sillä voimakkuudella, että lapsen säätely pettää, hän on tavallaan poissa tolaltaan, poissa raiteiltaan. Tuolloin lapsi kaipaa turvallista tilaa, missä palata takaisin raiteilleen. Takaisin ”normaaliin” olotilaan on se, mitä sekä lapsi että aikuinen haluavat, joten tavoite on molemmilla sama. Aikuisen pysyessä rauhallisena, lapsen rauhoittuminen nopeutuu. Tällä perustelen itselleni rauhallisena pysymistä silloin kun on kiire. Haluanko todellisuudessa hitaamman vai nopean kaavan mukaan käsitellä tämän kiukun.

    Jos lapsi sietää aikuiselta apua, kuten syliä, kosketusta tai puhetta, näitä kannattaa ilman muuta tarjota hänelle avuksi. Jos nämä suututtavat enemmän, anna lapsen vain olla riittävän lähellä, jotta oma rauhallisuutesi näkyy. Voit myös sanoittaa lapselle tunnetta: ”Harmi kun sulle tuli nyt noin iso kiukku, miten me saataisiin sun olo paremmaksi?” Jos lapsi pystyy kiukultaan kokeilemaan tyynyn lyömistä, jalan polkemista lattiaan, paikallaan hyppelyä, sanomalehtien repimistä, kiukun huutamista wc-pönttöön ja alas vetäisyä, suosittelen kokeilemaan. Joskus turvallisuuden nimissä lapsen joutuu ottamaan syliin, vaikka hän ei sitä haluaisikaan. Sitäkin tilannetta varten voi ennakolta, lapsen parempina hetkinä, harjoitella jonkin sylileikin tai jopa –hassuttelun, jonka avulla tilanteesta ei tule niin ikävä sävyltään vaan lapselle sopiva keino päästä takaisin raiteilleen. Kiukun rauhoituttua asiasta voi jutella lapsen ikätason mukaisesti ja kerrata vielä, mitä kiukkuisena ei saa tehdä ja mitä taas saa tehdä.

  • No entä kun se hermo sitten meni myös siltä aikuiselta, kun ei vaan kestänyt juuri tänään syystä tai toisesta enää yhtään kiukuttelua? Myös aikuinen menee tavallaan pois raiteiltaan suuttuessaan. Ainakin hän (samoin kuin lapsi) jättää hyödyntämättä aivojensa kehittyneemmät osat ja siirtyy toiminnassaan ns. liskoaivoille. Aikuinen ei siis pysty hyödyntämään omaa osaamistaan ja hänenkin toimintakykynsä on hetkellisesti rajoittunut. Siksi siis ensisijainen tehtävä on rauhoittaa itsensä ensin. Tässä voi myös puhua sitä omaa rauhoittumisprosessiaan ääneen, jolloin lapsi saattaa ajan kanssa ottaa siitäkin mallia. Joillakin toimii laulaminen tai hyräily hermoja rauhoittavana. Myös omaan hengitykseen keskittyminen (etenkin uloshengitykseen) voi auttaa. Ja toki aikuinenkin voi hyppiä vähän tasajalkaa, jos se helpottaa. Sillä tilanne saattaakin laueta nopeasti nauruksi, vaikka molemmille!
  • Muuta kiukkukohtauksiin liittyvää harjoittelua lasten kanssa on tilanteiden ennakointi. Lapsen on vaikea ymmärtää eilen/huomenna/kahden tunnin kuluttua/kohta – erilaisia ajan määreitä. Siksi jokin jo sovittu tunnin kuluttua tapahtuva tulee lapselle kuitenkin ikään kuin yhtäkkiä ja siitä voi syntyä pettymys ja kiukku. Ennakointi on asiana sen verran laaja, että siitä voisi kirjoitella ihan omankin bloginsa. Erilaisia keinoja ja apuvälineitä (kuvien käyttöä, tiimalaseja, viikkokalentereita, ajastimia ym.) voi käyttää ennakoinnissa – unohtamatta arjen rutiinien tuttua järjestystä. Ennakoinnista löytyy paljon luettavaa myös netistä ja koutsit auttavat myös suunnittelemaan teille sopivia keinoja!

Kiukkukohtaukset – ne kuuluvat siis lasten ja aikuistenkin elämään. Ne ovat voimakkaita kasvun paikkoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Toivotan teille mahdollisimman mukavia harjoitteluhetkiä aiheen parissa. Jos haluatte, niin me koutsit tsempataan ja tuetaan teitä mielellään harjoittelussa. Voimme myös yhdessä kanssanne yrittää keksiä niitä yksilöllisiä – juuri teidän perheellenne – soveltuvia toimintoja ja ratkaisuja, joiden avulla arki sujuisi paremmin. Ota yhteyttä!

Lisälukemista:

Kaksi kirjaa

Hetki arjessa – läsnälon voima

Tapahtui eräänä päivänä Vantaan Perhekoutsien vierailulla avoimen varhaiskasvatuksen toimipisteessä:

Keskustelimme  vanhemman kanssa siitä, miten hyvin pieni lapsi on jaksanut leikkiä pelkällä pallolla ja istuintyynykasalla jo pitkän tovin (ainakin suhteutettuna leikkijän ikään). Aina ei todellakaan tarvita kummoisia juttuja leikin mahdollistamiseen. Leikin aikana lapsi otti hetkellisiä katse- ja/tai kosketuskontakteja aikuiseen useita kertoja, mutta leikki jatkui hyväntuulisena.

Pohdimme myös sitä, kauanko leikki olisi kestänyt, jos aikuinen ei olisikaan ollut läsnä ja valmiina vastaamaan lapsen kontaktin tarpeeseen? Jos aikuinen olisi lapsen leikkiessä vaikkapa selaillut kännykkää, tai kotioloissa vaikkapa katsellut televisiota tai lukenut kirjaa?

Sitäkö se on, se läsnäolon voima?Taidetalo_Pessi-1920_3422_7[1]

Pimenevät illat

lyhty ja lehmä

Niin se on syksy jälleen, illat pimenevät ja ihmiset vetäytyvät pihoilta kotiensa suojaan.

Tummennetulla tekstillä olevat lauseet ovat Jope Ruonansuulta lainatun hahmon sivupersoonan vastaväitteitä ehdotetuille  asioille…

Olisiko nyt siis aikaa viettää perheen kesken hieman enemmän aikaa esim. pelaillen lautapelejä, tehden ruokaa yhdessä, leikkien tai kirjaa lapsille lukien ja käydä uimassa perheen kanssa…No mutta miksi olisi? Eihän se arki muutu yhtään hitaammaksi, vaikka illat pimenevät. Ihme juttuja…

Voisiko ajatella, että yrittäisi ainakin kerran viikossa tai kerran kuussa viettää perheen yhteistä aikaa? Touhuisitte jotakin yhdessä. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja isoa, vaan ihan tavallista pientä, mutta  yhdessä tehden. No, ehkä voisi ottaa mietintään, mutta en lupaa mitään…

Vantaan Perhekoutsit kannustavat perheitä tekemään asioita yhdessä koko perheen kesken!

 

 

Pelaako tiiminne samaan maaliin?

Tällä viikolla julistettiin Valtakunnallinen Koulurauha (www.koulurauhaa.fi). Julistuksen mukaan koulurauha on mm.sitä että

  •   Otetaan muut huomioon
  •   Luodaan ilmapiiri missä kaikki uskaltavat ilmaista oman mielipiteensä
  •   Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Julistuksen tärkein sanoma on, että yhdessä olemme vahvoja, jokainen on vastuussa yhteisestä hyvinvoinnista ikätasonsa mukaisesti ja että yhteinen ponnistelu kantaa hedelmää. Luomalla yhteiset pelisäännöt ” Fair play”-meiningillä kaikkien on helpompi toimia ja puuttua ilmeneviin epäkohtiin. Kukaan ei jää yksin. Mielestäni koulurauhan julistuksen innoittamana voisimme julistaa valtakunnallisen ”Perherauhan ”alkavaksi tästä päivästä lähtien.

Yhteiset pelisäännöt helpottavat perheenkin arkea, yhdessä toimimista tietyissä tilanteissa. Säännöt vaativat keskustelua, toisten mielipiteiden huomioimista, erilaisuuden sietämistä, ja tietenkin oikeudenmukaista johtajuutta. Lasten kanssa johtajuus on aina aikuisella. Perheessä voidaan pitkälti miettiä yhdessä tiettyjä linjauksia, mutta paljon on asioita mistä vain aikuiset päättävät.Vastasyntynyt vauva on avoin, tyhjä kirja joka täyttää sivujaan opettelemalla edellä mainittuja asioita turvallisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. ” Johtajuus ” ei ole sisäänrakennettu ominaisuus.SM_jalkapallo_0857_1146_7

Aikuiset ovat toisaalta joukkuepelaamisen erotuomareita. He joutuvat ottamaan vastaan tunteenpurkauksia ja kestämään lasten  pahaa oloa (sitä kun aina ei saa mitä haluaa eivätkä asiat mene kuin elokuvissa). Eihän esim. jalkapallossakaan pelaajat määrää sääntöjä ja niiden rikkomisesta tulevia rangaistuksia. Yritystähän kyllä pelaajilla on, ja näyttelijänlahjat päääsevät oikeuksiinsa. Tuomarit joutuvat kaivamaan taskustaan varoituskortteja ja puhaltamaan peliä poikki, jos se äityy pahaksi ja rumaksi. Joukkueessa tämä näkyy ja tuntuu, mutta ” Koutsauksen” avulla tilanteet puretaan ja käydään läpi ja siirrytään eteenpäin. Joukkue, niin kuin  myös perhe on yhdessä vahva vaikka yksittäisiä ylilyöntejä tuleekin. Tuomareiden, valmentajien ja vanhempien on pakko tietää eri ikäkauteen liittyvät ominaissäännöt. Tai ainakin heillä on oltava joku vihkonen, toinen saman ammattikunnan edustaja tai jopa oma henkilökohtainen ”Koutsi” vertaistukena ja peilipintana. Eri ikäisiltä lapsilta voi vaatia hieman eri asioita ja samalla he pääsevät vaikuttamaan enemmän pelin etenemiseen kun tiedot ja taidot karttuvat. Näinhän se on koulumaailmassakin. Ekaluokkalaiset ovat eri asemassa kuin peruskoulunsa päättämässä olevat nuoret.

Perheen, koulun ja muiden yhteistyötahojen kanssa lapsi oppii tarvittavat ihmissuhdetaidot ja pelisäännöt aikuisuutta, työelämää ja uutta, omaa ”tiimiä” eli mahdollista omaa perhettä varten.

Julistakaamme siis alkavaksi Koulurauha, Perherauha ja Yhteisörauha, ugg!

Ennen vanhaan kun kakarat eivät olleet kunnolla, he joutuivat Tanariin (= Ford Taunus). Nykyään he pääsevät ”Tiimipalaveriin” ja mahdollisesti henkilökohtaiseen ”koutsaukseen”.

Kumman sinä valitsisit?

Ihanat asiakkaat!

Komppaan edellistä blogitekstiä ja totean, että työn äärelle on todellakin ollut kiva palata – eikä vähiten sen vuoksi, että saimme – vihdoin – käynnistää asiakastyötä! Kaikki kunnia toki myös suunnittelulle ja valmistelulle, josta osa on kriittisen tärkeää asiakastyön onnistumiselle.

Suuri kiitos kuuKoulut alkavat kalenteri 2luu teille rohkeille vanhemmille, jotka olette jo olleet meihin yhteydessä joko puhelimitse, sähköpostilla tai facebook-viestein. On kiva huomata, että voimme työskennellä aidosti monikanavaisesti, eikä se jäänyt vain suunnitteluksi. Kiitos luottamuksesta, jota olette meille osoittaneet keskustelemalla asioistanne kanssamme ja/tai avaamalla meille kotinne ovet.  Olemmehan kuitenkin olemassa täällä vain teitä varten.

Koulut ja esikoulut alkavat ainakin meillä täällä Vantaalla ensi viikolla. Voisin kuvitella, että monessa perheessä lomarytmistä arkirytmiin siirtyminen aiheuttaa jonkin verran stressiä tai väsymystä. Aiheesta on kirjoitettu viime päivinä useissa lehdissä sekä MLL blogissa, jossa suositellaan vanhempia varaamaan aikaa kaikenikäisille koululaisille.

Jos ohjeista huolimatta jokin jää mietityttämään tai haluaisit vain purkaa kuormaa ja jutella jollekin, oleppa hyvä ja kilauta Koutsille, puh: 043-8266279 (ma-pe klo 10-18).

Arki on asenne

Virkistävän loman jälkeen on aina kiva palata työn äärelle. Kesäloma tuli siis vihdoin, se oli ja meni ja nyt alkaa arki. Suomessa vietetyn loman jälkeen ei juurikaan ole rusketusraitoja mitä esitellä työkavereille, mutta tapahtumia ja hetkiä on sitäkin enemmän mitä muistella.

Jokainen viettää lomansa haluamallaan tavalla, tai ainakin yrittää. Villi veikkaukseni on, että  lomailuun kuuluu olennaisesti poikkeavat rutiinit. Moni näkeekin melkoisesti vaivaa järjestääkseen ihanan loman, odotukset voivat olla korkealla, joskin ne voivat olla hyvinkin erilaisia perheenjäsenten kesken. Entä jos odotukset pettävät? Aurinko ei paista, hyttysiä on liikaa, auto hajoaa, iskee kesäflunssa jne. Siinäkö se sitten oli ja taas pitää jaksaa vuosi……

Helsingin sanomissa (2.8.2015) oli Tampereen yliopiston lomatutkijan Jessica De Bloomin mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten hyvin vietetty arki palauttaa yhtä hyvin kuin loma. Se ei välttämättä tapahdu itsestään, vaan jokaisen on nähtävä hiukan vaivaa järjestääkseen arkeaan uudestaan. ”Usein olemme liian laiskoja huomaamaan, että lomalla ilahduttavia asioita voisi tehdä myös arkena.” Jessica kertoo.

Mitä se voisi tarkoittaa? Työnantaja tuskin ilahtuu päivän aikana nukuttavista päikkäreistä tai auringonottamisesta bikineissä keskellä parkkipaikkaa : ) Lapsiperheen näkökulmasta voisin kuvitella sen tarkoittavan esim. sitä, että arjen aikataulutusta mietittäisiin uudestaan. Voisiko yksittäisistä harrastuksista karsia ja lisätä perheen yhteistä aikaa esim. lautapeli-/elokuvailtojen muodossa? Retkeillä lähimaastossa? Chillailla tekemättä mitään aikatauluja? Lomatutkijan viesti on selkeä; ”Joutenolo tekee monelle loman, ja aivot rakastavat tyhjäkayntiä myös arkena.” Joutenoloakin voi opetella.

Please park here

Asiaa voisi ajatella myös siltä kantilta, että vuodessa on 365 päivää, joista keskimäärin lomailemme 35-40 päivää. Lyhyen matematiikan oppimäärällä voisin väittää, että elämme arkea suhteellisen paljon enemmän kuin varsinaista lomaa. Miksi emme siis asettaisi panoksia arjessa ilahduttavien asioiden vaalimiseen, perheen yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen.

Perhekoutsien arki alkoi eilen ja täällä istumme taas sorvin ääressä. Keskisuomalaisena, äidinmaidossa rallienglannin saaneena ja Jari-Matti Latvalan voiton kunniaksi koutsien mottona on: ”Moor Gääs, Nou Breiks ”. Kyseisen väitteen perustan siihen, että työhuoneessa käy semmoinen pöhinä ja porina. Asuntomessujen alussa avattuun kyselyyn saatiin vastauksia 138 kpl ja vastauksia kootaan intoa puhkuen. Kiitos kaikille osallistuneille! Perhekoutseihin saa yhteyden puhelimitse (043 826 6279) ma-pe klo 10:00-18:00, muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan tai sähköpostiin vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi. Meidät löydät myös facebookista!