Me perhekoutsit olemme jo yhden vuoden ikäisiä. Mitä kaikkea 1-vuotias osaakaan:
Lapsi tapailee jo muutamia sanoja, hän malttaa istua hetken potalla. Pienokainen pysyy pystyssä pienen hetken, mutta tarvitse kuitenkin tukea ettei kaatuisi. Päivärytmikin on jo jonkinlainen. Luottamus omiin kykyihin on suuri, välillä täytyy silti käydä tankkaamassa vanhemmilta turvaa.
Juhlimme 1-vuotiskemuja Vantaan asukaspuistoissa ensi viikolla. Tapahtumatiedot löytyvät Facebook-sivultamme. Tervetuloa!
Äitejä on monenlaisia ja hyvä niin. Toivoisin, että jokainen äiti löytäisi oman tavan olla äiti. Ei tarvitse miettiä perinteistä ”äitimyyttiä” vaan voisit luottaa omaan tapaan olla äiti. Riittävän hyvä on ihan ok!
Mitä sana äitiys sinussa herättää? Myönteisiä vai kielteisiä ajatuksia?
Äidin kielletyistä tunteista alettiin puhua vasta viime vuosikymmenen lopulla. Äitiys, niin kuin ei vanhemmuuskaan ole aina ruusuilla tanssimista. Vanhemmuudessa saa kokea tunteiden kaikki skaalat moneen kertaan, niin ilot kuin surutkin ja kaikki siltä väliltä.
Varmasti äidit ovat joskus ärsyttäviä lasten ja puolisoidensa mielestä, kun he huolehtivat ja hössöttävät asioista. Toivon ja uskon, että he tekevät sen kuitenkin lastensa parasta ajatellen.
Kuinka sinä osoitat äidillesi, että häntä arvostat? Perhekoutsit suosittelevat, että muistat äitiä nyt tulevana sunnuntaina itsellesi sopivalla tavalla.
Hyvää Äitienpäivää!
Mahtavaa, kun päivät pitenevät ja ihmiset kaivautuvat ulos kodeistaan, näemme jälleen naapureitamme =)
Kevät, mitä se meissä herättää vai herättääkö mitään? Toisiin kevät vaikuttaa niin, että he saavat kevätväsymyksen ja haluaisivat vain nukkua ja kaivautua peiton alle. Ainainen auringonpaiste saa heidät ahdistumaan. Toiset taas piristyvät selkeästi valon lisääntyessä. He suunnittelevat kevätistutuksia ja energia virtaa heissä täydellä teholla.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kuinka kevät sinuun vaikuttaa?
Eräs kirjailija kertoi viime viikolla aamu tv:ssä tavoitteena lapsen kasvatuksessa olevan, kasvattaa lasta niin, että lapsi ajattelisi kaiken olevan mahdollista elämässä!! Ah tämä kuulostaa niin hyvältä! Haasteellista vain meille aikuisille. Vai onko?
Olen pohtinut sitä, kuinka me aikuiset rajaamme lasten luovuutta ja siinä samalla kerromme heille mikä on mahdollista ja mikä ei. Lapsethan ovat aivan mahtavia siinä, kuinka he ideoivat ja keksivät kaikenlaisia hassuja/ erikoisia juttuja. Kuinka me aikuiset osaisimme kohdata lapsia niin, että nämä ominaisuudet säilyisivät heissä?
Olisi kiva, jos pystyisi vielä hetken näkemään maailman lapsen silmin ja kuinka siinä kaikki olisi mahdollista. Ei olisi rajoittavia tekijöitä, vaan annettaisiin luovuuden ja ideoiden päästä valoilleen. Siinä vasta tavoitetta!
Löydätkö vielä itsestäsi tätä lapsenmielisyyttä?
Maisemat olivat viime viikolla aivan mahtavia ja oli upeata nähdä ulkona lapsia 
vanhempineen laskemassa mäkeä, luistelemassa yms. ulkojuttuja touhuilemassa.
Kyllä minuun ainakin vaikutti positiivisesti tämä luonnon kauneus ja teki mieli lähteä ulkoilemaan, kun oli lunta. Ulkoillessa otin muutamia kuvia ja sain kauniista luonnosta voimaa itselleni. Mistä sinä saat voimaa?
Vaikka nyt näyttää, että lumet hupenevat kovaa kyytiä, ei anneta tämän vesisateen vaikuttaa negatiivisesti mielialaamme! Kevättä kohti ollaan menossa jo kovaa kyytiä! Oletko huomannut, että klo 16 maissa ei ole enää säkkipimeätä?
Eräs tuntemani nuori kertoi minulle eräänä päivänä lukeneen jostain netistä lauseen, että ”sinun kurja arki on sinun lapsesi lapsuus”. Hänestä näki selkeästi, että hän oli miettinyt asiaa enemmänkin. Hän pohti asiaa niin, että kyllä se varmasti vaikuttaa lapsiin mitä aikuiset suustaan päästävät. Yhdessä pähkäilimme asiaa hieman lisää. Kuinka ääneen sanomamme asiat voivat alkaa elää omaa elämäänsä arjessamme. Keskustelumme loppui siihen.
Itselleni tuli tästä asiasta myöhemmin mieleen, jos lapsi saa arjessa usein negatiivista palautetta toiminnastaan, niin kuinka tämä palaute alkaa muokata pikku hiljaa lapsen kuvaa itsestään. Muistetaan siis me aikuiset kiinnittää huomiota puhetyyliimme ja kuinka sanoitamme toisillemme ääneen arkeamme. Onko se jatkuvasti kurjaa ja kiireistä? Vai muistetaanko ja ehditäänkö siinä iloita elämän pienistä onnistumisista?
Oikein hyvää Joulun odotusta kaikille!
Niin se on syksy jälleen, illat pimenevät ja ihmiset vetäytyvät pihoilta kotiensa suojaan.
Tummennetulla tekstillä olevat lauseet ovat Jope Ruonansuulta lainatun hahmon sivupersoonan vastaväitteitä ehdotetuille asioille…
Olisiko nyt siis aikaa viettää perheen kesken hieman enemmän aikaa esim. pelaillen lautapelejä, tehden ruokaa yhdessä, leikkien tai kirjaa lapsille lukien ja käydä uimassa perheen kanssa…No mutta miksi olisi? Eihän se arki muutu yhtään hitaammaksi, vaikka illat pimenevät. Ihme juttuja…
Voisiko ajatella, että yrittäisi ainakin kerran viikossa tai kerran kuussa viettää perheen yhteistä aikaa? Touhuisitte jotakin yhdessä. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja isoa, vaan ihan tavallista pientä, mutta yhdessä tehden. No, ehkä voisi ottaa mietintään, mutta en lupaa mitään…
Vantaan Perhekoutsit kannustavat perheitä tekemään asioita yhdessä koko perheen kesken!
Olemme käyneet useissa vantaalaisissa alakouluissa sekä päiväkotien vanhempainilloissa esittelemässä toimintaamme nyt alkusyksyn aikana. Kiinnostuneisuus työtämme kohtaan on lämmittänyt mieltä. Esittäytymistilaisuudet ja esitteiden jakaminen ovat poikineet yhteydenottoja suoraan vanhemmilta, jota me koutsit toivoimmekin. Meidät on löydetty!
Vanhemmat ovat toivoneet keskustelutukea lasten haastavaan ja temperamenttiseen käytökseen. Olemme käyneet tapaamisilla yhdessä vanhempien kanssa läpi lasten ikätasoista kehitystä. Arjen hallintaan niin lapsen kuin koko perheenkin osalta on mietitty ratkaisuja. Olemme työskennelleet kodin pelisääntöjen parissa tehden sopimuksia vastuualueista. Osa perheistä on kaivannut apua perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Jonkin verran on ollut tapaamisia alakouluikäisten ja heidän kanssa työskentelevien yhteistyötahojen kanssa. 
Olemme kohdanneet näiden viikkojen aikana väsyneitä vanhempia kuin myös vanhempia, jotka ovat ensimmäisen keskustelun jälkeen saaneet uusia tapoja toimia arjessaan. Koutsit ovat toimineet peilauspintana vanhemmille. Usein vastaukset/ voimavarat ovat olleet jo vanhempien tiedossa, ehkä vain hieman hukassa. Koutsit ovat tavanneet perhekirjon moninaisuutta mm. ydinperheitä, eroperheitä, yksinhuoltajia ja maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kaikenlaisille perheille on aikaa.
Osalle perheistä me koutsit emme ole olleet tarpeeksi vahva tuki. Näiden perheiden kanssa olemme etsineet heille vahvempaa ja pidempikestoista tukea muista palveluista.
![myyrmäki_MG_0282_7435_12[1]](https://vantaanperhekoutsit.com/wp-content/uploads/2015/06/myyrmc3a4ki_mg_0282_7435_121.jpg?w=300&h=200)
Lapsiperheen arki on usein aika kiireistä ja aikataulutettua. Vanhemmilla saattaa olla kovat paineet työn ja kodin yhdistämisessä. Pitäisi löytyä aikaa työlle, perheelle, lapsille, itselleen ja parisuhteelle.
Lapset eivät kuitenkaan vaadi koko ajan jotain ihmeellistä tekemistä arjessa. Tavallinen arki ja sen arkiset touhut riittävät heille oikein hyvin. Ottakaa lapsenne mukaan ruoan valmistukseen, kodin ja lelujen siivoamiseen. Tehkää arkisia asioita yhdessä koko perheen kanssa. Pyrkikää tekemään arjestanne omannäköistä omien valintojen avulla. Sen ei tarvitse todellakaan olla lehdissä kuvattua arkea, vaan juuri sellaista joka sopii teidän perheellenne. Vantaan Perhekoutsien mielestä esim. valmisruoat ovat oiva apu kiireisessä arjessa.
Vantaan Perhekoutsit 