”Ei tartte auttaa”

Kummelissa Kinnulan veljekset tokaisivat tuon lauseen ironisesti monta kertaa. Tosi elämässä jotkut lapsiperheet elävät pyytämättä apua.  Ainakaan viranomaisilta tai perheen ulkopuolisilta apua ei pyydetä. Itse pärjääminen on meissä syvällä.

mural-594391_640Itsepärjäämisen eetokseen ovat törmänneet myös Perhekoutsit kesäkiertueellaan. Muutamat vanhemmat ovat heti ilmoittaneet: ”Meillä ei ole mitään haasteita. Meillä menee kaikki hyvin.  Emme tarvitse apua.” Kertovatko nämä tokaisut perheen pärjäämisestä vai avun saamisen kynnyksestä?  Tunnistan avun hakemisen kynnyksen omasta perheestänikin. Salaa mielessäni toivon, että joku tulisi siivoamaan ja laittamaan ruokaa meille, kun pieni vauva vie vanhempiensa kaiken huomion.  En ole kuitenkaan kehdannut pyytää apua siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Onneksi innokkaat sukulaiset ovat kuitenkin vauvaamme tulleet hoitamaan, jolloin vanhemmille on jäänyt paremmin aikaa siivota ja laittaa ruokaa – tai levätä.

Avun hakemisen kulttuuri saattaa olla vähän vielä hakusessa. Aikoinaan 80-luvulla kotipalvelua saivat kaikki perheet ja silloin se ei ollut leimaavaa. Näin olen kuullut. Nykyään taas puhutaan, että perhe saa apua vasta kun lastensuojelu puuttuu peliin.  Varmaan yleistyksiä molemmat.

Avun vastaanottamiseen liittyy jotain häpeällistä. Pyytäessään apua tulee myöntäneeksi oman rajallisuutensa. Ylpeys saa kolauksen. Perisynti Ylpeys. Kilpailuyhteiskunnassa avun vastaanottaminen on häviämistä. Voittajat pärjäävät aina. Kukaan ei halua olla luuseri.  Tulos tai ulos.

Mutta! Miten voi olla rohkea, jos ei pelkää mitään?  Kuinka kasvaa vahvaksi, jos ei tunne heikkouksiaan?  Mistä tietää olevansa onnellinen, jos ei ole kokenut surua? Jokaisen ihmisen elämään kuitenkin kuuluu vahvuuksia ja heikkouksia. Kaikkien lapsiperheiden arkeen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Ei ole häpeällistä olla inhimillinen.brothers-457237_640

Koutsien kesäkiertue rules

Perhekoutsit ovat jalkautuneet rytinällä Vantaalle. Olemme kiertäneet asukaspuistoja, leikkipuistoja, ja valveutuneet koutsibongarit ovat tehneet havaintoja jopa Vetokannaksen beach partyillakin : ) Kesän imagoon sopien olemme heittäneet verkkoja vesille ja tähän astiseksi saaliiksi on jäänyt lukuisia kohtaamisia vantaalaisten perheiden ja myös tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kiertueen lomassa meitä on luultu niin lehtimyyjiksi kuin toimittajiksikin. Tamahän vaan kertoo Perhekoutsien moninaisuudesta, eikö totta  : )? Perheiden kanssa jutustellessa ja some-viestinnän kautta esille on noussut paljon erilaisia ja samojakin toiveita ja teemoja liittyen arjen haasteisiin, kuormittaviin elämäntilanteisiin ja lasten kasvatukseen liittyviin asioihin. Tässä muutama esimerkki kirjatuista palvelutoivomuksista:

  • Lastenhoitoakoutsit Vetokannaksella 2
  • Kotityöapua ja kevyttä perhetyötä
  • Kerhotoimintaa alle 3-vuotiaille, vauvatyötä
  • Ohjattuja vertaisryhmiä, ilta-ryhmiä
  • Verkossa toimivaa valmennuspalvelua
  • Palveluneuvontaa
  • Kiertäviä perhekahviloita, liikkuvia asukaspuistoja
  • Vertaistukea

Tässä kohtaa Koutsina on helppo todeta, että monia näitä palveluja on jo saatavilla ja olemme välittäneet toiveita jo eteenpäin esim. varhaiskasvatukselle. Koutseista on toivottu myös ”asiointiapuria” ja ”mukaanlähtijää, ”kuuntelijaa” ja ”Tukihenkilöä”. Näihin toiveisiin pystymme varmasti vastaamaan. Vertaisryhmien toiveteemoja ovat olleet mm. lasten unirytmit, avioero, synnytyksen jälkeinen masennus, vanhempana jaksaminen ja vanhemmuus lasten eri ikäkausina. Tukiverkostojen uupuminen ja ammatillisen palveluohjauksen tarve on noussut vanhempien puheista esille.

No mitä Koutsit ovat sitten saalilleen tähän mennessä tehneet: Yhteiskumppaneiden kanssa on jo sovittu syksyllä alkavia ryhmiä ja asukaspuistoissa tulemme olemaan säännöllisesti ainakin kerran kuukaudessa. Koutsikalenterissa on merkintöjä myös palavereista koulujen, vanhempainyhdistysten ja eri varhaiskasvatustahojen kanssa, ja tietenkin tilaa tavata teitä, Perheitä. Korvat ovat siis olleet auki tapaamisissa ja mielipiteillä ja toivomuksilla on oikeasti suuri merkitys meille!

Elokuussa, 4.8.2015 avautuu koutsipuhelin, joka on avoinna ma-pe klo 10:00-18:00. Facebookit ja muut some-kanavathan ovat jo aktiivisia! Eli tartu rohkeasti luuriin, laita viestiä tai kirjoita kortteja/kirjeitä meille tai tule juttusille.

P:S Koutsibongareille tiedoksi, että näköhavaintoja Perhekoutseista voi tehdä asuntomessuilla 10.7.-19.7.2015. Meiltä voi pyytää nimmareita ja yhteiskuvakin on mahdollinen.

 

Lapsiperheiden arjen haasteet

myyrmäki_MG_0282_7435_12[1]Lapsiperheen arki on usein aika kiireistä ja aikataulutettua. Vanhemmilla saattaa olla kovat paineet työn ja kodin yhdistämisessä. Pitäisi löytyä aikaa työlle, perheelle, lapsille, itselleen ja parisuhteelle.

Lapset eivät kuitenkaan vaadi koko ajan jotain ihmeellistä tekemistä arjessa. Tavallinen arki ja sen arkiset touhut riittävät heille oikein hyvin. Ottakaa  lapsenne mukaan ruoan valmistukseen, kodin ja lelujen siivoamiseen. Tehkää arkisia asioita yhdessä koko perheen kanssa. Pyrkikää tekemään arjestanne omannäköistä omien valintojen avulla.  Sen ei tarvitse todellakaan olla lehdissä kuvattua arkea, vaan juuri sellaista joka sopii teidän perheellenne. Vantaan Perhekoutsien mielestä esim. valmisruoat ovat oiva apu kiireisessä arjessa.

Kohtaamisia kentällä

Toinen viikko on vierähtänyt eri asukas- ja leikkipuistoissa tutustuen ja ajatuksia vaihtaen asiantuntijoiden, eli vantaalaisten lapsiperheiden kanssa. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Tieto uusista Vantaan Perhekoutseista oli jo tavoittanutkin osan vanhemmista ja sehän meistä Perhekoutseista tuntui hyvältä 🙂

Keskustelujen alustuksina esitimme asiantuntijoille mm. seuraavanlaisia kysymyksiä:Vihertien asukaspuisto

  • miten Vantaan Perhekoutsit voisivat tukea vantaalaisia lapsiperheitä?
  • minkälaista tukea ja palveluita vantaalaiset lapsiperheet tarvitsevat arjen haasteisiinsa?
  • miten vantaalaiset lapsiperheet voisivat voida paremmin?

Lapsiperheiltä saamaamme arvokasta tietoa käytämme punaisena lankana kehittämistyössämme.

Perhekoutsien sisäinen google maps päivittää tietoja kaikenaikaa ja Vantaa tulee tutuksi. Jalkautumisen myötä, toivottavasti myös me Perhekoutsit, ja meidän kasvot.

Jos et vielä tavannut meitä livenä, olisi mukava jos jakaisit ideasi meille vaikka kommentoimalla tähän blogiin.