Hetki arjessa – läsnälon voima

Tapahtui eräänä päivänä Vantaan Perhekoutsien vierailulla avoimen varhaiskasvatuksen toimipisteessä:

Keskustelimme  vanhemman kanssa siitä, miten hyvin pieni lapsi on jaksanut leikkiä pelkällä pallolla ja istuintyynykasalla jo pitkän tovin (ainakin suhteutettuna leikkijän ikään). Aina ei todellakaan tarvita kummoisia juttuja leikin mahdollistamiseen. Leikin aikana lapsi otti hetkellisiä katse- ja/tai kosketuskontakteja aikuiseen useita kertoja, mutta leikki jatkui hyväntuulisena.

Pohdimme myös sitä, kauanko leikki olisi kestänyt, jos aikuinen ei olisikaan ollut läsnä ja valmiina vastaamaan lapsen kontaktin tarpeeseen? Jos aikuinen olisi lapsen leikkiessä vaikkapa selaillut kännykkää, tai kotioloissa vaikkapa katsellut televisiota tai lukenut kirjaa?

Sitäkö se on, se läsnäolon voima?Taidetalo_Pessi-1920_3422_7[1]

Koutsien  työnsarkaa

Olemme käyneet useissa vantaalaisissa alakouluissa sekä päiväkotien vanhempainilloissa esittelemässä toimintaamme nyt alkusyksyn aikana. Kiinnostuneisuus työtämme kohtaan on lämmittänyt mieltä. Esittäytymistilaisuudet ja esitteiden jakaminen ovat poikineet yhteydenottoja suoraan vanhemmilta, jota me koutsit toivoimmekin. Meidät on löydetty!

Vanhemmat ovat toivoneet keskustelutukea lasten haastavaan ja temperamenttiseen käytökseen. Olemme käyneet tapaamisilla yhdessä vanhempien kanssa läpi lasten ikätasoista kehitystä. Arjen hallintaan niin lapsen kuin koko perheenkin osalta on mietitty ratkaisuja.  Olemme työskennelleet kodin pelisääntöjen parissa tehden sopimuksia vastuualueista.  Osa perheistä on kaivannut apua perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin.  Jonkin verran on ollut tapaamisia alakouluikäisten ja heidän kanssa työskentelevien yhteistyötahojen kanssa.  Monimuotoiset perheet

Olemme kohdanneet näiden viikkojen aikana väsyneitä vanhempia kuin myös vanhempia, jotka ovat ensimmäisen keskustelun jälkeen saaneet uusia tapoja toimia arjessaan. Koutsit ovat toimineet peilauspintana vanhemmille. Usein vastaukset/ voimavarat ovat olleet jo vanhempien tiedossa, ehkä vain hieman hukassa.  Koutsit ovat tavanneet perhekirjon moninaisuutta mm. ydinperheitä, eroperheitä, yksinhuoltajia ja maahanmuuttajataustaisia perheitä.  Kaikenlaisille perheille on aikaa.

Osalle perheistä me koutsit emme ole olleet tarpeeksi vahva tuki.  Näiden perheiden kanssa olemme etsineet heille vahvempaa ja pidempikestoista tukea muista palveluista.

Tarvitaanko teillä muutosta – riittääkö luottamus?

Totuttu elämäntapa rutiineineen on tuttu ja turvallinen – myös kuormittavine ja negatiivisine hetkineen. Joskus tulee se hetki, että jokin asia elämässä kaipaa muutosta.

Muutos voi tuoda mukanaan paljonkin hämmennystä. Etenkin, jos se lähtee vain yhdestä henkilöstä ja tulee toisille uutena – ehkä jopa yllättäen. Tilanne voi tulla hiljaa hiipien, lapsen kasvaessa isommaksi, ja tavallaan yllättää vanhemman. Kyseessä voi olla myös parisuhteen rakoilu, jolloin toinen vanhemmista pohtii yrittäisikö vielä yhdessä vai olisiko ero parempi vaihtoehto. Voi myös olla, että vanhempi huomaa lapsen ylittäneen oletettuja tai sovittuja rajoja ja pohtii, miten jatkossa sama ei toistuisi. Käsillä on siis tilanne, jossa tarvitaan jonkinlaista muutosta. Yksi koossa pitävä voima muutoksessa – hämmennyksen keskellä – on luottamus; luottamus itseen ja/tai puolisoon, luottamus hyvään, luottamus omaan vanhemmuuteen ja perheen rakkauteen ja kunnioitukseen. Ajattele vaikkapa perhosta; kuinka vahvalla luottamuksella toukka koteloituu tulevaa muutosprosessiaan varten. Joskus voi käydä niinkin, että luottamus ei riitä ja hyvä muutosyritys voi kaatua.

Onko sinulla tunne, että ”pitäisi tehdä jotain”? Jokin asia kaipaisi muutosta? Eikö luottamuksesi riitä aloittamaan tai viemään läpi muutosta?  Pohditko kenties mihin suuntaan muutosta pitäisi tehdä? Jos tämä tilanne liittyy perheen arkeen, tapoihin, rutiineihin, toimintaan tai omaan toimintaasi vanhempana, saattaisi Perhekoutsi olla hyvä tukihenkilö vahvistamaan tarvittavaa luottamusta. Olemme täällä juuri teitä varten, vantaalaiset lapsiperheet. Yhdessä tuo toivottu muutos voi olla helpompi toteuttaa. Viittasin aiemmin myös parisuhteen rakoiluun. Niissä tilanteissa suosittelen kääntymään suoraan parisuhdeasiantuntijoiden puoleen. Vanhemmuuden tukijana Perhekoutsi voi toimia monenlaisissa perheissä, myös eroperheissä. Silloin Perhekoutsi voisi olla lapsen näkökulman vahvistaja vanhempien neuvotteluissa ja auttaa löytämään riittävän hyviä ratkaisuja arkeen.

Siispä kilauta Koutsille tai viesteile ja kerro ajatuksistasi. Kuulostele, olisiko joku meistä Koutseista Sinun luottamuksesi arvoinen oman muutoksesi tukija ja vahvistaja. Otetaanko yhdessä askeleita toivomaanne muutoksen suuntaan?

Perhonen
Perhonen – yksilön muutoksen mestari?

Ihanat asiakkaat!

Komppaan edellistä blogitekstiä ja totean, että työn äärelle on todellakin ollut kiva palata – eikä vähiten sen vuoksi, että saimme – vihdoin – käynnistää asiakastyötä! Kaikki kunnia toki myös suunnittelulle ja valmistelulle, josta osa on kriittisen tärkeää asiakastyön onnistumiselle.

Suuri kiitos kuuKoulut alkavat kalenteri 2luu teille rohkeille vanhemmille, jotka olette jo olleet meihin yhteydessä joko puhelimitse, sähköpostilla tai facebook-viestein. On kiva huomata, että voimme työskennellä aidosti monikanavaisesti, eikä se jäänyt vain suunnitteluksi. Kiitos luottamuksesta, jota olette meille osoittaneet keskustelemalla asioistanne kanssamme ja/tai avaamalla meille kotinne ovet.  Olemmehan kuitenkin olemassa täällä vain teitä varten.

Koulut ja esikoulut alkavat ainakin meillä täällä Vantaalla ensi viikolla. Voisin kuvitella, että monessa perheessä lomarytmistä arkirytmiin siirtyminen aiheuttaa jonkin verran stressiä tai väsymystä. Aiheesta on kirjoitettu viime päivinä useissa lehdissä sekä MLL blogissa, jossa suositellaan vanhempia varaamaan aikaa kaikenikäisille koululaisille.

Jos ohjeista huolimatta jokin jää mietityttämään tai haluaisit vain purkaa kuormaa ja jutella jollekin, oleppa hyvä ja kilauta Koutsille, puh: 043-8266279 (ma-pe klo 10-18).

Arki on asenne

Virkistävän loman jälkeen on aina kiva palata työn äärelle. Kesäloma tuli siis vihdoin, se oli ja meni ja nyt alkaa arki. Suomessa vietetyn loman jälkeen ei juurikaan ole rusketusraitoja mitä esitellä työkavereille, mutta tapahtumia ja hetkiä on sitäkin enemmän mitä muistella.

Jokainen viettää lomansa haluamallaan tavalla, tai ainakin yrittää. Villi veikkaukseni on, että  lomailuun kuuluu olennaisesti poikkeavat rutiinit. Moni näkeekin melkoisesti vaivaa järjestääkseen ihanan loman, odotukset voivat olla korkealla, joskin ne voivat olla hyvinkin erilaisia perheenjäsenten kesken. Entä jos odotukset pettävät? Aurinko ei paista, hyttysiä on liikaa, auto hajoaa, iskee kesäflunssa jne. Siinäkö se sitten oli ja taas pitää jaksaa vuosi……

Helsingin sanomissa (2.8.2015) oli Tampereen yliopiston lomatutkijan Jessica De Bloomin mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten hyvin vietetty arki palauttaa yhtä hyvin kuin loma. Se ei välttämättä tapahdu itsestään, vaan jokaisen on nähtävä hiukan vaivaa järjestääkseen arkeaan uudestaan. ”Usein olemme liian laiskoja huomaamaan, että lomalla ilahduttavia asioita voisi tehdä myös arkena.” Jessica kertoo.

Mitä se voisi tarkoittaa? Työnantaja tuskin ilahtuu päivän aikana nukuttavista päikkäreistä tai auringonottamisesta bikineissä keskellä parkkipaikkaa : ) Lapsiperheen näkökulmasta voisin kuvitella sen tarkoittavan esim. sitä, että arjen aikataulutusta mietittäisiin uudestaan. Voisiko yksittäisistä harrastuksista karsia ja lisätä perheen yhteistä aikaa esim. lautapeli-/elokuvailtojen muodossa? Retkeillä lähimaastossa? Chillailla tekemättä mitään aikatauluja? Lomatutkijan viesti on selkeä; ”Joutenolo tekee monelle loman, ja aivot rakastavat tyhjäkayntiä myös arkena.” Joutenoloakin voi opetella.

Please park here

Asiaa voisi ajatella myös siltä kantilta, että vuodessa on 365 päivää, joista keskimäärin lomailemme 35-40 päivää. Lyhyen matematiikan oppimäärällä voisin väittää, että elämme arkea suhteellisen paljon enemmän kuin varsinaista lomaa. Miksi emme siis asettaisi panoksia arjessa ilahduttavien asioiden vaalimiseen, perheen yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen.

Perhekoutsien arki alkoi eilen ja täällä istumme taas sorvin ääressä. Keskisuomalaisena, äidinmaidossa rallienglannin saaneena ja Jari-Matti Latvalan voiton kunniaksi koutsien mottona on: ”Moor Gääs, Nou Breiks ”. Kyseisen väitteen perustan siihen, että työhuoneessa käy semmoinen pöhinä ja porina. Asuntomessujen alussa avattuun kyselyyn saatiin vastauksia 138 kpl ja vastauksia kootaan intoa puhkuen. Kiitos kaikille osallistuneille! Perhekoutseihin saa yhteyden puhelimitse (043 826 6279) ma-pe klo 10:00-18:00, muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan tai sähköpostiin vantaan.perhekoutsit@vantaa.fi. Meidät löydät myös facebookista!

Asuntomessujen avajaispäivän tunnelmia

Hyvis tehtäväkortit 2 20150710_173115Nyt on tallailtu asuntomessualuetta ristiin rastiin ja pitkin poikin! Sadekuuroinen sää saattoi hieman verottaa kävijämääriä. Lapsiperheitä pääsimme haastattelemaan vain vähän, mutta jonkin verran jaoimme Hyvis-tehtäväkortteja ja kerroimme Vantaan Perhekoutseista. Tehtäväkorttien palauttajille on varattu pieni yllätyslahja!

EtsimmLastenhuone_vino 20150710_142723e alueelta paikkoja, joissa olisi näkemistä ja/tai tekemistä myös lapsille ja lapsenmielisille. Hyvishahmo näyttäytyi ajoittain, ilmapallotaituri ja klovni kiertelivät alueella. Joissakin taloissa oli mielenkiintoisia sisustusideoita lastenhuoneisiin.

Kvartsijuonenpuisto oli mukavan näköinen puisto – tosin lähes tyhjä, kun siellä vierailimme. Puiston reunalta löytyi Sanamaailman esittely ulkopeleistä, joita mekin testasimme ja havaitsimme mielenkiintoisiksi. Lienee mukava esittely myös lasten kanssa liikkuessa.Koutsi puistossa 20150710_123339

Sateelta suojassa Lokin siipien alla.
Sadetta pitelemässä Lokin siipien suojissa.
Labyrinttipihapeli
Labyrinttipeli Sanamaailman esittelyssä

Koutsit ovat messuilla vielä 19.7. saakka, mutta Hyvishahmo on siellä koko asuntomessujen ajan. Tulkaahan moikkaamaan meitä messuille! Kyllä kannattaa!

Perhekoutsin olemus kahvihuoneessa

Blogivieraanamme kesätyttö Ronja kirjoitteli meille tällaisia terveisiä: 

Siitä on nyt noin kuukausi kun Perhekoutsit liittyivät seuraamme tänne Leijaan. Leija on suuri tylsä, ilmeeltään jokseenkin harmaa toimistorakennus keskellä vantaalaista, vihreää peltoa. Täällä toimivat Länsi-Vantaan perheneuvola ja kunnallinen lastenpsykiatria. Kuulostaa kuivakalta, vai mitä? Itse liityin tähän työyhteisöön toukokuun lopussa. Olen siis kesätyttö, toimistoenkeli, lääkärin saneluiden purkaja, kahvinkeittäjä sekä markkinoinnin harjoittelija.

Perhekoutsit saapuivat hiljaiseen ja autioon kahvihuoneeseemme eräänä maanantaiaamuna tehokkaina, motivoituneina ja innokkaina tarttumaan toimeen ja ryhtymään työn touhuun. Kaikki, jotka sattuivat tuolloin olemaan kahvihuoneessa, olivat hiukan järkyttyneitä tapauksesta, mutta innostuneesta mylläkästä jäi kuitenkin mukavan lämmin tunne vaiteliaan ja pöllämystyneen työntekijän sisuksiin.

Kahvimukeja

Upouudet Vantaan Perhekoutsit alkoivat pohtia omaa olemassaoloaan ja identiteettiään ja näitä pohdintoja kuultiin myös kahvihuoneessa. Ennen saapumistaan heidät oli tunnettu ”Varhaisen tuen tiiminä…?”, jonka perässä yleensä tosiaan kuulosti olevan kysymysmerkki, koska kukaan ei oikein tiennyt mikä tämä uusi tiimi on ja mitä se tulee tekemään. Nyt koutsit alkoivat innokkaasti määritellä itseään ja nimesivät itsensä barbababoiksi ja ghostbusterseiksi ja lopulta heille muodostui vahva koutsi-identiteetti.

Perhekoutsin perimmäiseen olemukseen tuntuu kuuluvan vahvasti positiivinen asenne, yhdessä toimiminen, vanhan työkokemuksen peilaaminen uuteen koutsi-identiteettiin ja tekemisen meininki. Koutsit kulkevat Leijassa tiiminä: koutsi ei ilmesty kahvihuoneeseen yksin, vaan koutsilla on aina vähintään yksi toinen koutsi mukana ja jotain hauskaa kerrottavana. Jo pelkkä koutsien näkeminen Leijan käytävillä saa hymyn muiden työntekijöiden huulille. Kun koutsit ovat kahvihuoneessa (tiiminä), sieltä kantautuu iloinen puheensorina ja ajoittainen naurunremakka.

Tervetuloa Leijaan Perhekoutsit, mukavaa, että olette täällä piristämässä kahvihetkiämme!

”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”

baby-84552_1280

Löysin twitteristä Vauvan. Ryhdyin seuraaman Vauvaa.

Vauvan elämä liikkuu rinnan, nukkumisen ja kakkaamisen välillä. Ja iso osa vauvan elämää on seurata vanhempiaan ja yrittää avata  keskustelua heidän kanssaan; ”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”. Vauvan ymmärtäminen on joskus vaikeaa. Niin on myös vanhemmankin lapsen ymmärtäminen välillä vaikeaa. Kuinka useasti ollenkaan entisessä työssäni torunut lasta, jolla on aidosti hyvät aikeet. Hävettää. Onneksi lapsikin osaa antaa anteeksi. Jos vaan aikuinen osaa pyytää.

Olisi mukavaa, jos kännykkään voisi ladata ohjelman, joka avaisi reaaliaikaisesti lapsen sisäisen maailman. Kun lapsi tiputtelee astioita keittiössä ja olemme juuri ärjähtämässä ”MITÄ OIKEIN SÄHELLÄT!!, kännykkä piippaisi ja ilmoittaisi; ”Haluan olla tarpeellinen ja auttaa ihanaa ja kiireistä äitiäni tiskaamalla, mutta en osaa rauhoittua oppiakseni tiskaamisen taidon, jonka kovasti haluaisin oppia. Voitko auttaa minua oppimaan, äiti?”.

Tosiasiassa kännykät taitavat kuitenkin enemmän haitata lapsemme ymmärtämistä, kuin auttaa siinä. Lapsen aivoituksista pääsee jyvälle olemalla läsnä, seuraamalla lasta, tekemällä asioita lapsen kanssa, olemalla avoimena lapselle. Perhearjessa zen-tilainen läsnäolo ja avoimuus ei ole aina itsestään selvyys. Vanhemman huomiota tarvitaan muuallakin. Miten tasapainoilla huomiota vaativien asioiden ristitulessa?!

Perhekoutsin kanssa voi keskustella arkensa organisoimisesta. Perhekoutsi voi ”tulkata” lapsen käytöstä. Perhekoutsi ei ehkä tiedä valmiita vastauksia, mutta voi auttaa vanhempaa itse löytämään vastauksensa. Kokeile rohkeasti Perhekoutsia. Ja seuraa myös vauvaa, @vauvatwiittaa.

Me uskomme vantaalaisiin lapsiperheisiin

Vantaan Perhekoutsien työote on ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ja siihen kuuluu vahva tulevaisuusorientaatio. Perhekoutsien esimiehenä ajattelen kuitenkin, että joskus on tärkeää katsoa myös hiukan kauemmas taaksepäin. Mitä onkaan tapahtunut ennen kesäkuun alkua, jolloin Perhekoutsit aloittivat työnsä osana vantaalaista palvelujärjestelmää?

Lapsiperheiden varhaisen tukemisen tärkeys on tiedostettu Vantaalla jo paljon tätä aikaisemmin ja kunnassa on viime vuosina tehty monia perheitä tukevia ratkaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi perheneuvolajonojen lyhentäminen ja lapsiperheiden kotipalvelun saatavuuden parantaminen. Edelleen kuitenkin tuntui, että jotain tarvittaisiin peruspalvelujen ja korjaavien palvelujen välimaastoon. Joku, johon saisi yhteyden helposti, apua nopeasti ja tapaamiset sovittua kunkin perheen kannalta parhaaseen aikaan ja paikkaan. Joku, jolle mikään huoli ei olisi liian pieni. Joku, joka auttaisi tunnistamaan jokaisessa perheessä olevat voimavarat. Joku, joka tukisi löytämään ensimmäiset askeleet kaaoksesta kohti selkeyttä. Tästä jostakusta muodostui Vantaan Perhekoutsit.

Kaaoksesta selkeyteen
Kaaoksesta kohti selkeyttä

Varhaisen tuen työmuotoa kokoontui pohtimaan työryhmä syksyllä 2014 ja noista tapaamisista on mieleeni jäänyt lause, jonka Vantaan Psykososiaalisten palvelujen päällikkö tuolloin lausui: ”Me uskomme vantaalaisiin lapsiperheisiin.” Tähän lauseeseen kiteytyy mielestäni koko Vantaan Perhekoutsien toiminta-ajatus. Me uskomme siihen, että vantaalaisissa lapsiperheissä on hurjasti voimavaroja, kykyä selviytyä perhe-elämän pyörteistä ja elämän yllättävistä käänteistä. Toisaalta me myös uskomme, ettei kenenkään tarvitse selviytyä näistä tilanteista yksin. Apua saa pyytää.

Perhekoutsit ovat viime viikkoina tavanneet ihan tavallisia vantaalaisia perheitä ja keskustelleet heidän kanssaan lapsiperheitä askarruttavista asioista. Kannustan teitä rohkeasti tarttumaan koutseja hihasta, kun seuraavan kerran tapaatte heidät esimerkiksi asukaspuistossa tai asuntomessuilla, ja kertomaan, mitä juuri teidän perheenne toivoo. Työ muotoutuu perheiden kanssa yhdessä tehden.

Aina ei mene kuin Strömsössä

Uuden työn aloittamiseen kuuluu aina paljon haasteita ja opittavia asioita. On hienoja laitteita, asemia (joita myös työpöydiksijohtoajatuksia kutsutaan), erilaisia käyttöjärjestelmiä ja salasanoja. Tiedän, että ne kaikki on luotu helpottamaan aloittelevan Perhekoutsin tiedon hankintaa ja työskentelyä. Tiedän myös senkin, että faksaaminen on aika ”so last season”.

Mutta entä jos yhteydet eivät toimi. Uudet masiinat ovat paketissa, verkkoyhteyksiä ei saada, puhelin ei käynnisty ja tietokoneen ruudulle ilmestyy ”Error”. Tiedot ovat salasanan – josta sinulla ei ole mitään tietoa – takana, Helpdesk tuuttaa varattua ja  setä google on aloittanut kesäloman. Turhautuminen iskee melko nopeasti.

Kokemuksieni kanssa tuskaillessani aloin miettimään sitä, että lapsiperheiden arjessa tämänkaltainen katastrofi voi aiheuttaa todella paljon harmistusta ja mielipahaa. Mistä saan nyt tietoa kun nettiyhteys on poikki? Kaverit ovat kaikki facessa enkä kehtaa naapuriltakaan kysyä.

Perhekoutsin arjen pelastavana henkilönä on toiminut Seija. Henkilö, jonka luokse olen kipittänyt kysymyksieni kanssa tai jolle olen voinut soittaa puhelimeni alkaessa toimimaan. Hän on hymyillen etsinyt meille jatkojohtoja, antanut puhelinnumeroita ja yhteyshenkilöiden nimiä. Hän on ollut läsnä, kuunnellut, neuvonut ja opastanut talon tavoille.

Voisiko Perhekoutsi olla sinun Seijasi? Henkilö joka vastaa puhelimeen, kuuntelee, auttaa etsimään tietoa ja pohtii kanssasi eri vaihtoehtoja juuri silloin kun asiat eivät mene kuin Strömsössä.

p.s 34076 ei ole postinumero eikä koodi. Se on ihan vaan oikea puhelinnumero. Kiitos Seija!