J.A.K.S.A.

girl-878264_1280

Vanhemmuus on haastavaa ja joskus suorastaan väsyttävää. Lapsen tarpeet ei odota. Tarpeeseen vastataan silloin kun se ilmenee. Lapsi harvemmin kyselee vanhemmaltaan, että ”viittisitkö nyt antaa ruokaa?” tai ”kerkeisitkö pistää mut nukkumaan?”. Vanhemman on itse huolehdittava omasta jaksamisestaan. Tässä muutamia näkökohtia jaksamiseen.

Vanhemmuus on Jakamista. Kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja kysymyksiään kannattaa jakaa. Puolisolleen, kaverilleen, vanhemmilleen, äideille ja iseille. Huomaat, että et ole yksin ongelminesi. Vanhemmuus on myös vastuun jakamista. Useassa perheessä on kaksi vanhempaa. Jakautuuko vastuu teillä tasaisesti? Osaako enemmän hoitovastuuta ottava vanhempi jakaa vastuuta? Ja huomaattehan, että työssäkäynti on myös vastuunkantamista. Vanhemmuuden lapsenhoitovastuuta voi jakaa myös oman perheen ulkopuolelle: Isovanhemmille, naapureille, sukulaisille, kotipalvelulle, kummeille.

model-865229_1280

Vanhemmuus on Armollisuutta. Kukaan ei ole täydellinen – edes vanhempana. Ole armollinen itsellesi. Tunne rajasi. Keskustelkaa perheenne tärkeistä asioista ja panostakaa niihin. Vähemmän tärkeät asiat voivat olla vaikka vähän rempallaan.

Vanhemmuus on Kivaa. Pitäkää hauskaa perheenne kanssa. Löytäkää arkinen tekeminen, mikä on teille kaikille kivaa. Löytäkää juhlava tapa pitää hauskaa. Ota myös omaa aikaa. Huolehdi, että sinulla on omaa aikaa, jolloin sinulla on kivaa.

Vanhemmuus on Säännöllisyyttä. Huolehtikaa rutiineistanne. Lapset tykkäävät rutiineista. Lapset tykkäävät rutiineista. Arki on myös vanhemmille helpompaa, kun kaikki tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Huolehdi myös Kivan säännöllisyydestä.

Vanhemmuus on Arvostamista. Arvosta omaa vanhemmuuttasi. Arvosta itseäsi. Näe hyvä itsessäsi. Ja näe hyvä myös puolisossasi ja lapsessasi. Ja sano se ääneen! Arvosta lastasi.

Ei!

kuninkaala_MG_9362_8031_12

Istun Uomarinteen koulun pihan vieressä. Pysähdyin kotimatkalla tuumimaan. Tuolla pihalla olen leikkinyt lasten kanssa iltapäiväkerhossa. Kuinka hienoa aikaa se oli, kun sai lasten kanssa puuhata lasten toiveiden mukaan. Mitään lasten toiveita ei torpattu periaatteellisiin syihin vedoten. Kaikki oli mahdollista ja se mikä ei ollut mahdollista avasi loistavan tilaisuuden keskusteluille. Tapahtui paljon kasvua – siis myös niissä lapsissa.

Nyt Perhekoutsina tunnun törmäävän paljon eihin. Yksi taho ei voi auttaa pyörätuoliin joutunutta, koska hänen lapsensa ovat liian vanhoja. Perhe ei saa tarvitsemaansa apua, kun vanhempi ei jaksa täyttää vaadittavaa lomaketta. Väsynyt äiti ei saa tukea raastavan eron äärellä, kun ei ole huolta lapsista. Kohta on.

Joskus tuntuu, että systeemimme on niin mietitty ja suunniteltu, ettei auttamiselle ole sijaa. Toteuttavatko organisaatiot omaa palvelukonseptiaan niin keskittyneesti, että asiakkaan tarpeet jäävät taka-alalle? Tärkeää tuntuu olevan se, että ihminen hakee apua oikeasta paikasta. Voisiko tärkeintä olla se, että ihminen saa apua silloin, kun hän sitä hakee?

Oli ihana vierailla Punaisen Ristin nuorten turvatalolla, jossa päätöksiä tehdään Punaisen ristin periaatteiden mukaan. Ensimmäinen periaate on inhimillisyys. Asiakas rajataan palvelun ulkopuolelle, jos se on inhimillistä. Aika usein palvelun ulkopuolelle rajaaminen ei ole inhimillistä.

Miten me voisimme yhdessä kaataa raja-aitoja ja tukea lapsiperheitä silloin, kun he tarvitsevat ja pyytävät apua?

Vanhemmuus on maisema-arkkitehtuuria.

Virtaava vesi

Perhekoutsit ovat nyt tavanneet vantaalaisia lapsiperheitä auttamisen merkeissä pari viikkoa. Asiakasperheidemme arkihaasteet ovat olleet erotilanteita, lasten rajattomuutta, vanhempien väsymystä ja lasten erityistarpeita. Suuri osa asiakkuuksista on tullut meille yhteistyökumppaneilta ohjattuna. Muutamat perheet ovat ottaneet suoraan meihin yhteyttä. Suoria yhteydenottoja perheiltä toivomme lisää. Tilanne vaatinee meiltä lisää markkinointitoimenpiteitä. Perhekoutsien jalkautuminen kouluihin ja päiväkoteihin onkin alkanut. Kutsuja alakoulujen ja päiväkotien tilaisuuksiin otetaan ilolla vastaan lisääkin!

Viikon asiakastapaamisissa on tullut kaksi vertausta mieleen. Olen kuullut, että ”luonto ei tee mitään turhaan”. Esimerkiksi jokaisen kasvin jokainen osa on olemassa jotain tarkoitusta varten, vaikka ne näyttäytyisivätkin meille turhilta. Tämä tuli mieleen, kun kuuntelin vanhemman puhetta lapsestaan, joka ei tehnyt yhtään turhaa liikettä kodinhoidollisten tehtävien eteen. Kukkasissa ja teineissä on paljon samaa.

Toinen vertaus liittyy siihen miten lapset muovautuvat tähän maailmaan vanhempiensa mukaan. Vanhemmat ovat maasto ja lapset ovat vesi, joka virtaa maaston muotojen mukaan sinne minne on helpointa virrata. Vesi valitsee aina helpoimman reitin. Vesi ei ole lähtökohtaisesti ilkeää tai laiskaa, vaan se vaan toimii fysiikan lakien ja maaston muotojen mukaan. Tiiviissä vuorovaikutuksessa maaston muotojen kanssa. Vanhemmuus on maisema-arkkitehtuuria.

Perhekoutsit – Puutarha-asiantuntijasi jo vuodesta 2015!

Päivän musavinkki: Paleface, Askarrellaan maailmaa (Vier. Jonna Tervomaa) albumilta Luova tuho

Lapsiperhe <3 lapsiperhe

Lapset kivetyksellä

Perhekoutsit ovat nyt työskennelleet seitsemän viikkoa. Aikamme olemme pitkälti käyttäneet perheiden toiveiden ja tarpeiden kartoittamiseen, työmme muotoiluun ja markkinointiin sekä yhteistyön virittämiseen. Olemme tavanneet noin 413 perhettä. Yhteistyöpalavereita on kertynyt 12. Facebookissa meistä tykkää 455 henkilöä. Blogissamme on käynyt 1100 vierailijaa.

Asiakastyön aloitamme täydellä tohinalla elokuun 4. päivä. Silloin sitten vaan verkot tötterölle ja puhelimet kuumiksi!! Vielä voit laittaa omat kommenttisi kyselyymme, joka on auki 3.8. asti.Vantaa Kärlek

Perheitä olemme tavanneet mm. Vantaan asuntomessuilla. Olemme lähestyneet perheitä messutohinassa saadaksemme heidät täyttämään kaksisivuisen kyselylomakkeemme. Ja iloksemme varsin monet ovat lomakkeemme halunneet täyttää. Vastauksia on kertynyt vantaalaisten lisäksi mm. lappeenrantalaisilta, turkulaisilta, rovaniemeläisiltä ja kauniaislaisilta. Kiitokset vaan sinne teille kaikille! Lapsiperheiden tarpeet ja toiveet tuntuvat olevan samanlaisia koko valtakunnassa.

Asuntomessujen alussa uskoin, etteivät ainakaan ulkokuntalaiset perheet haluaisi Vantaan Perhekoutsien kyselyyn käyttää yhtään aikaa tai vaivaa. Messuilla kun kaiken maailman myyjää ja arpajaistyrkkyä riittää! ”Tule osallistumaan arvontaan!” ”Nyt tänne messutarjouksemme pariin sieltä!” Itseäni ainakin ärsyttää iholle tunkevat ylipirteät arpajaistypyt ja maireat myyjäpoitsut. Mutta yllätyksekseni perheet suhtautuivat Perhekoutseihin hyvin. Moni perhe ilmoitti mielellään osallistuvan hyvän asian vuoksi, vaikkeivät siitä itse hyötyisikään. Vantaalaiset lapsiperheet, teistä välitetään koko valtakunnassa! Oikeasti voi todeta, että lapsiperheet kantavat huolta lapsiperheistä. Lapsiperheet eivät ole yksin!HHyvis ja Turo netti

P.S. Perhekoutsit lomailevat 20.7.-2.8.2015. Hyvää kesää! Älä unohda vastata kyselyymme!

”Ei tartte auttaa”

Kummelissa Kinnulan veljekset tokaisivat tuon lauseen ironisesti monta kertaa. Tosi elämässä jotkut lapsiperheet elävät pyytämättä apua.  Ainakaan viranomaisilta tai perheen ulkopuolisilta apua ei pyydetä. Itse pärjääminen on meissä syvällä.

mural-594391_640Itsepärjäämisen eetokseen ovat törmänneet myös Perhekoutsit kesäkiertueellaan. Muutamat vanhemmat ovat heti ilmoittaneet: ”Meillä ei ole mitään haasteita. Meillä menee kaikki hyvin.  Emme tarvitse apua.” Kertovatko nämä tokaisut perheen pärjäämisestä vai avun saamisen kynnyksestä?  Tunnistan avun hakemisen kynnyksen omasta perheestänikin. Salaa mielessäni toivon, että joku tulisi siivoamaan ja laittamaan ruokaa meille, kun pieni vauva vie vanhempiensa kaiken huomion.  En ole kuitenkaan kehdannut pyytää apua siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Onneksi innokkaat sukulaiset ovat kuitenkin vauvaamme tulleet hoitamaan, jolloin vanhemmille on jäänyt paremmin aikaa siivota ja laittaa ruokaa – tai levätä.

Avun hakemisen kulttuuri saattaa olla vähän vielä hakusessa. Aikoinaan 80-luvulla kotipalvelua saivat kaikki perheet ja silloin se ei ollut leimaavaa. Näin olen kuullut. Nykyään taas puhutaan, että perhe saa apua vasta kun lastensuojelu puuttuu peliin.  Varmaan yleistyksiä molemmat.

Avun vastaanottamiseen liittyy jotain häpeällistä. Pyytäessään apua tulee myöntäneeksi oman rajallisuutensa. Ylpeys saa kolauksen. Perisynti Ylpeys. Kilpailuyhteiskunnassa avun vastaanottaminen on häviämistä. Voittajat pärjäävät aina. Kukaan ei halua olla luuseri.  Tulos tai ulos.

Mutta! Miten voi olla rohkea, jos ei pelkää mitään?  Kuinka kasvaa vahvaksi, jos ei tunne heikkouksiaan?  Mistä tietää olevansa onnellinen, jos ei ole kokenut surua? Jokaisen ihmisen elämään kuitenkin kuuluu vahvuuksia ja heikkouksia. Kaikkien lapsiperheiden arkeen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Ei ole häpeällistä olla inhimillinen.brothers-457237_640

”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”

baby-84552_1280

Löysin twitteristä Vauvan. Ryhdyin seuraaman Vauvaa.

Vauvan elämä liikkuu rinnan, nukkumisen ja kakkaamisen välillä. Ja iso osa vauvan elämää on seurata vanhempiaan ja yrittää avata  keskustelua heidän kanssaan; ”Dlfldöxlfkqkqkxnkfkqkzkxifrlaözöcos”. Vauvan ymmärtäminen on joskus vaikeaa. Niin on myös vanhemmankin lapsen ymmärtäminen välillä vaikeaa. Kuinka useasti ollenkaan entisessä työssäni torunut lasta, jolla on aidosti hyvät aikeet. Hävettää. Onneksi lapsikin osaa antaa anteeksi. Jos vaan aikuinen osaa pyytää.

Olisi mukavaa, jos kännykkään voisi ladata ohjelman, joka avaisi reaaliaikaisesti lapsen sisäisen maailman. Kun lapsi tiputtelee astioita keittiössä ja olemme juuri ärjähtämässä ”MITÄ OIKEIN SÄHELLÄT!!, kännykkä piippaisi ja ilmoittaisi; ”Haluan olla tarpeellinen ja auttaa ihanaa ja kiireistä äitiäni tiskaamalla, mutta en osaa rauhoittua oppiakseni tiskaamisen taidon, jonka kovasti haluaisin oppia. Voitko auttaa minua oppimaan, äiti?”.

Tosiasiassa kännykät taitavat kuitenkin enemmän haitata lapsemme ymmärtämistä, kuin auttaa siinä. Lapsen aivoituksista pääsee jyvälle olemalla läsnä, seuraamalla lasta, tekemällä asioita lapsen kanssa, olemalla avoimena lapselle. Perhearjessa zen-tilainen läsnäolo ja avoimuus ei ole aina itsestään selvyys. Vanhemman huomiota tarvitaan muuallakin. Miten tasapainoilla huomiota vaativien asioiden ristitulessa?!

Perhekoutsin kanssa voi keskustella arkensa organisoimisesta. Perhekoutsi voi ”tulkata” lapsen käytöstä. Perhekoutsi ei ehkä tiedä valmiita vastauksia, mutta voi auttaa vanhempaa itse löytämään vastauksensa. Kokeile rohkeasti Perhekoutsia. Ja seuraa myös vauvaa, @vauvatwiittaa.

Rohkeita avauksia

torniPerhekoutsit aloittivat työskentelynsä maanantaina kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Kaikki tuntuvat olevan innoissaan uudesta työstä. Ennen kaikkea innostusta luo kaupungin rohkeus aloittaa uutta – tehdä rohkeita avauksia.  Rohkeudesta kertoo se, että työntekijät on palkattu ilman tarkkoja suunnitelmia Perhekoutsien työmuodoista ja –menetelmistä. Johto ei ole määritellyt työn raameja tiukkaan ja tarkasti. Käytännön työtä raamittaa lapsiperheet. Perhekoutsit työskentelevät lapsiperheen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Perhekoutsien työn määrittää loppukäyttäjä, ei byrokraatti.

Tavoite on selkeä myös byrokraateilla kuin itse Perhekoutseilla; lapsiperheiden tukeminen arjessa.  Lapsiperheen tukeminen arjessa niin varhain kuin mahdollista. Perheen pulman ei tarvitse olla iso. Tavoitteena on se, ettei arjen pikku pulma pääse kasvamaan isoksi ongelmaksi.  Perheen ei tarvitse olla umpikujassa saadakseen apua.