Tällä viikolla julistettiin Valtakunnallinen Koulurauha (www.koulurauhaa.fi). Julistuksen mukaan koulurauha on mm.sitä että

•   Otetaan muut huomioon
•   Luodaan ilmapiiri missä kaikki uskaltavat ilmaista oman mielipiteensä
•   Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen

Julistuksen tärkein sanoma on, että yhdessä olemme vahvoja, jokainen on vastuussa yhteisestä hyvinvoinnista ikätasonsa mukaisesti ja että yhteinen ponnistelu kantaa hedelmää. Luomalla yhteiset pelisäännöt ” Fair play”-meiningillä kaikkien on helpompi toimia ja puuttua ilmeneviin epäkohtiin. Kukaan ei jää yksin. Mielestäni koulurauhan julistuksen innoittamana voisimme julistaa valtakunnallisen ”Perherauhan ”alkavaksi tästä päivästä lähtien.

Yhteiset pelisäännöt helpottavat perheenkin arkea, yhdessä toimimista tietyissä tilanteissa. Säännöt vaativat keskustelua, toisten mielipiteiden huomioimista, erilaisuuden sietämistä, ja tietenkin oikeudenmukaista johtajuutta. Lasten kanssa johtajuus on aina aikuisella. Perheessä voidaan pitkälti miettiä yhdessä tiettyjä linjauksia, mutta paljon on asioita mistä vain aikuiset päättävät.Vastasyntynyt vauva on avoin, tyhjä kirja joka täyttää sivujaan opettelemalla edellä mainittuja asioita turvallisessa ympäristössä ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. ” Johtajuus ” ei ole sisäänrakennettu ominaisuus.

Aikuiset ovat toisaalta joukkuepelaamisen erotuomareita. He joutuvat ottamaan vastaan tunteenpurkauksia ja kestämään lasten  pahaa oloa (sitä kun aina ei saa mitä haluaa eivätkä asiat mene kuin elokuvissa). Eihän esim. jalkapallossakaan pelaajat määrää sääntöjä ja niiden rikkomisesta tulevia rangaistuksia. Yritystähän kyllä pelaajilla on, ja näyttelijänlahjat päääsevät oikeuksiinsa. Tuomarit joutuvat kaivamaan taskustaan varoituskortteja ja puhaltamaan peliä poikki, jos se äityy pahaksi ja rumaksi. Joukkueessa tämä näkyy ja tuntuu, mutta ” Koutsauksen” avulla tilanteet puretaan ja käydään läpi ja siirrytään eteenpäin. Joukkue, niin kuin  myös perhe on yhdessä vahva vaikka yksittäisiä ylilyöntejä tuleekin. Tuomareiden, valmentajien ja vanhempien on pakko tietää eri ikäkauteen liittyvät ominaissäännöt. Tai ainakin heillä on oltava joku vihkonen, toinen saman ammattikunnan edustaja tai jopa oma henkilökohtainen ”Koutsi” vertaistukena ja peilipintana. Eri ikäisiltä lapsilta voi vaatia hieman eri asioita ja samalla he pääsevät vaikuttamaan enemmän pelin etenemiseen kun tiedot ja taidot karttuvat. Näinhän se on koulumaailmassakin. Ekaluokkalaiset ovat eri asemassa kuin peruskoulunsa päättämässä olevat nuoret.

Perheen, koulun ja muiden yhteistyötahojen kanssa lapsi oppii tarvittavat ihmissuhdetaidot ja pelisäännöt aikuisuutta, työelämää ja uutta, omaa ”tiimiä” eli mahdollista omaa perhettä varten.

Julistakaamme siis alkavaksi Koulurauha, Perherauha ja Yhteisörauha, ugg!

Ennen vanhaan kun kakarat eivät olleet kunnolla, he joutuivat Tanariin (= Ford Taunus). Nykyään he pääsevät ”Tiimipalaveriin” ja mahdollisesti henkilökohtaiseen ”koutsaukseen”.

Kumman sinä valitsisit?